Myöhäisherännäisenä kuulin O.C:sta vasta muutama kuukausi sitten. Uutispimennossa olleena luulenkin voivani väittää, että yhtä varmaa kuin se, että Christmukkah on O.C:n tuotantotiimin keksintö, on myös se, että termi stealth-pukeutuminen on minun keksintöni. Seth Cohen, bite me.* Stealth-pukeutuminen ideologiana on nimittäin kehittynyt ja jalostunut pääkopassani siitä lähtien, kun kymmenisen vuotta sitten nousin ensimmäisen työpaikkani paraatisisäänkäynnin portaita jalassani uudet, epämukavat t-remmikengät ja päälläni harmaa InWearin jakkupuku, joka näytti reiteni ja takamukseni hyvin epäedullisessa valossa. En muista tuosta ensimmäisestä työpäivästä juuri muuta kuin sen, kuinka paljon päälläni olevat vaatteet minua vaivasivat. Jotain oli tehtävä.
Stealth-pukeutumisen spirituaalinen (hei ei saa nauraa) lähtökohta on näkymättömyys, vaivattomuus, käytön huomaamattomuus. Stealth-vaate herää henkiin kantajansa päällä korostamatta liikaa itseään. Samalla vaate itsessään voi kuitenkin olla jotain todella huomiotaherättävän upeaa. Siinä on ehkä jotain samaa kuin taossa: “Tasaisuus on se, mitä ei voi nähdä sitä katsellessa. Hiljaisuus on se, mitä ei voi kuulla sitä kuunnellessa. Harvinaisuus on se, mihin ei voi koskea sitä yrittäessä.” Stealth ei kuitenkaan tarkoita harmaahiirulaisuutta, vaikka olen minä ehkä sitäkin elämäni erinäisissä vaiheissa kokenut. Se ei myöskään missään nimessä oleta kantajansa läpinäkyvyyttä.
Oman stealth – vaatteistoni perusta on useahko pari varmaakin varmempia mustia, pitkiä housuja – niitä leveälahkeisia. Pillilahkeet, kellohameet, shift-dressit jäävät toinen toisensa jälkeen vaatekaapin syövereihin pölyttymään. Joskus stealth-housut vaihtavat väriä harmaaseen, valkoiseen tai denimiin, mutta fit pysyy samana. Miksi vaihtaa jotain, joka toimii? Lisäinspiraatio on silti silloin tällöin paikallaan. Tavoitteena on univormutyyppinen peruspuvusto, johon voidaan lisätä sopivassa suhteessa pippuria omien mielihalujen mukaan:
- Goop – GP uniform
- The Uniform Project
- What Katie wore
- How to customize uniforms at eHow
- Gossip girl school uniforms (Google image search)
- The Little Black Dress
Loistavaa :). Tuosta muistuu mieleeni ensimmäinen päiväni mainostoimistossa. Limenvihreä aivan liian paksusta kankaasta tehty toppi aluspaitana ja tavallinen musta villatakki sen päällä. Jalassa siistit mustat housut jotka kiristivät vähän vyötäröstä. Neutraali asu, jossa tunsin itseni niiiiin epämukavaksi kun minut esiteltiin uusille työkavereilleni, että muistan kyseisen asun vielä 6 vuotta kyseisen päivän jälkeen. Mitään muuta en ensimmäisestä työpäivästäni kyseisessä firmassa muistakaan..
Mahtavaa, Bisquitsilla oli linkki tänne uuteen blogiisi! Olenkin ehtinyt kaipailla :)
nda:Ehkä lohduttavaa on kuitenkin se, että minä en ainakaan muista _kenenkään_ uuden työntekijän ensimmäisenä päivänä pitämiään vaatteita!
Herttainen: kiva kun löysit tänne. omaasi olenkin jo stalkannut tässä hetkisen.
Mainiosti kirjoitettua tekstiä (on kiva lukea).
Mistähän löytäisi ns. suorat housut, jotka sopivat tlle persielle? Ostaisin heti nipun. Mutta joka ikisellä kerralla tuskastun ostokierroksilla, ja arjen farkkutyttö vannoo toimistopukeutumiseesa mustien suorien hameiden nimeen.
Siis oma takamukseni on mallia kupla, se on iso kaikkiin suuntiin. Vyötärö taas on suhteellisen kapoinen, joten housuostokset ovat lievä mahdottomuus. Siksi teenkin niin, että kun sopivat housut löytyvät, hamstraan niitä monta monta paria. Viime syksynä HenkkaMaukalla oli mallistossa useampiakin leveälahkeisia mustia housuja – tosin samanlaisia en ainakaan enää alesta löytänyt. Valitettavasti HenkkaMaukan kuteet eivät ole niitä kaikkein kestävimpiä ainakaan värinpitävyyden osalta. Yleensä H&M:n housut sopii suhtkoht hyvin minulle, kun taas esim. InWear, Zara, ProMod – turha toivo. Yllättäen Mangolla on silloin tällöin myös sopivia malleja, mutta vyötärö on usein toivottoman matala.
Parhaiten istuvat housuni olen ommellut itse.