Pojan pyörästä otettiin viikonloppuna apupyörät pois. Oli luettu kirjoja ilman apupyöriä ajamaan opettelusta, oli harjaannutettu tasapainoa potkulaudalla, oli varattu reppuun laastareita ja desinfiointiainetta, ja oli vakuuteltu, että äiti ja isi on joka tapauksessa aina todella ylpeitä, mitä ikinä tapahtuukaan. Kerran pari se horjahti, pyysi pitämään satulasta, ja sitten se osasi, noin vaan. Siis mitä. Ei meillä ole koskaan opittu mitään näin nopeasti, kymmenessä minuutissa. Seuraavana päivänä se jo osasi lähteä polkemaan ja jarruttaa kaatumatta niinkuin vanha tekijä. Tätä ilon tunnetta!
Seikkailuhenki heräsi heti. Tuli halu huoltaa rullaluistimet, pakata reppuun evästä ja lähteä pojan kanssa pyöräretkelle joen varrelle. Joo, niin minä teen. Mies tietysti jo suunnittelee poikien maastopyörävaellusta telttoineen ja retkikeittimineen.
Mutta entäs vaatteet. Puutarhatöihin ja ruokakauppaan lähden helposti ihan missä tahansa rytkyissä, mutta jostain syystä urheilutapahtumissa haluan asuni olevan sekä liikuntaan sopiva että hyvännäköinen. On nimittäin hyvä varautua kaikkeen. Muistan kerran skeittitripillä poikenneeni elokuvateatteriin ja sen jälkeen drinkeille – omat cargohousuni ja teepaitani jotenkuten vielä menettelivät, mutta eräällä porukan jäsenistä oli päällään mustat kiiltävät pyöräilyshortsit ja se ylikokoinen teepaita, jonka edessä on painokuva stereotyyppisistä eurooppalaisista. Elettiin vielä aikaa, jolloin pyöräilyhousuihin liittyvät mahdolliset (epätoivottavat) mielikuvat olivat joko Pump up the jam tai, no, pyöräily.
Mökkireissuilla olen juuri se ihminen, jolle nauretaan, kun hän ilmestyy nuotiotulelle beesseissä khakihousuissa ja mustassa jerseytopissa, kun muilla on päällään Adidaksen nappiverkkarit. Hauskanpitoa moiset asiat eivät tokikaan estä: kompleksinsa kullakin. Kummallista muuten, että töissä asia on juuri päinvastoin ja tunnen toimistomiljöössä kärsiväni jokseenkin usein alipukeutumisesta. Liikuntavaatteille kuitenkin asetan sen ehdon, että niiden on voitava mukautua casualiksi, jos tilanne sitä vaatii. Ylläoleva toiveasukollaasi (that’s a first) illustroinee, mitä hyvännäköisillä urheiluvaatteilla tarkoitan. Nämähän eivät oikeastaan ole urheiluvaatteita lainkaan, vaan rennomman puoleisia otantoja All Saintsin tailoring ja luxury basics -osastoilta.
(Seikkailuinspiraatioksi vielä
Jessica Watson: maailman ympäri pinkillä purjehdusveneellä, ikää kuustoista vee. Myönnän olevani koukussa hänen blogiinsa – you go girl!)
Kommentit