Olen ehkä lopullisesti(kin) sitä mieltä, että minun ei vaan kannata yrittää käyttää värejä, siis muita kuin vaatekaappi-inventaarin jälkeensä jättämiä. Sen sijaan huomaan, että voin silti elää ilman mustaa ja valkoista. Tekstuurit ovat minusta tänään aika paljon mielenkiintoisempia kuin värit: liukas ja kiiltävä hame pörröisen neuleen kanssa sopii hyvin sunnuntaihin, vaaleista sukkahousuista nyt puhumattakaan – täysin etiketin mukaiset (sen etiketin mukaan, joka sanoo että mustia sukkiksia käytetään vain iltamenoissa). Kengiksi haaveilen eräitä tummanharmaita mokkanahkaisia tennarin näköisiä popoja, joissa on pinkit (kumi) nauhat…
Äh, ilman brändien mainintaa on vaikea pitää lähinnä vaatteisiin keskittynyttä blogia. Vaikka siis pääpainon pitikin olla minussa eikä vaatteissa. Ajattelin, että jos en mainitse, mistä mikin vaate on hankittu, nostaisin ne esille sellaisena kuin ne ovat, siis ilman brändin tuomaa ennakkolatausta. H&M-mekko ja Comptoir des Cotonniers -mekko kuulostavat erilaisilta niin materiaaliltaan, muodoltaan kuin hinnaltaan, vaikka en olisi koko mekkoa vielä nähnytkään. Ajattelin, että jos en anna itselleni lupaa kertoa, mistä mikin vaate on hankittu, katsoisin myös kaupoissa vaatteita uudella silmällä – en sillä perusteella, että on cool ostaa vaatteensa vaikka Sadig & Voltairelta, vaan siksi, että jokin vaate on kaunis, käyttökelpoinen tai sopiva merkistä huolimatta. Ja vielä ajattelin eristäväni itseni sellaiselta paheksuvalta kritiikiltä, jonka mielestä olen “taas käynyt shoppailemassa”, kun päälle pukemistani vaatteista ei olisi tiennyt, ovatko ne uusia vai käytettyjä.
Huomaan, että nämä pohdintani kuulostavat tynnyrissä kasvaneen materialistin höpinöiltä. Kuka enää oikeasti välittää siitä, minkä merkkiset vaatteet ovat in? Mutta kun minä luin juuri taas Alissa Quartin Branded:in, ja pienen pojan äitinä nousin mielessäni barrikadeille materialismia vastaan. Omia kulutustottumuksiani muokkaamatta, tietenkin. Tai kyllähän minä kulutustani olen sen verran miettinyt, että yritän välttää mielitekoja, joiden motiivi on jotakuinkin “mutta kun se näytti niin hyvältä Carrien päällä”.
Höllennän kuitenkin itsekuria: silkkihame on IKKSin verkkokaupasta bongattu nappihankinta, kaikki muu vanhaa. Ja ne unelmakengät ovat nämä.







Kommentit