Itse tehtyä: ystävänpäivän mustaherukkaminisaippuat

Tilasin viime viikolla muutamia höpsöhköjä mutta niin ihania kosmetiikkaraaka-aineita: tuoksuöljyjä, hedelmäjauheita ja sen sellaisia. Nepä saapuivat juuri sopivasti ystävänpäiväksi, joten pääsin heti kokkailemaan. Saanko esitellä: mustaherukkatuoksuminisaippuat. Niiiiin söpöjä, ja niiiiin helppotekoisia.

Melt-and-pour soap base: ohje ei voisi olla helpompi. Sulata vesihauteessa, lisää haluamasi tehoaineet ja jäähdytä muottiin.

Mustaherukkajauhe. Se muuttui seoksessa violetiksi, mikä oli hyvin kuul juttu.

Tuoksuöljy Amour, tietysti. Se tuoksuu kakulta, suklaalta, persikoilta, vaniljalta… rakkaudelta!

Kliinisen ja ammattimaisen näköinen sekoitustikku. Oikeassa elämässä takeaway-sushin syömäpuikko.

Jääpalamuotti, muutamasta epäonnistuneesta äh-tää-juuttu-kiinni -episodista viisastuneena vaseliinilla voideltu.

Rakkausjyväset valmiina matkaan.

Pikkupikkupakkauksia jää kolme yli tarpeeni, joten kolme ensin ilmoittautunutta saa kukin pieneen metallipurkkiin pakatun saippuan omakseen. Marssijärjestys sama kuin ennenkin, eli ilmoittautua voi kommenttilaatikossa jättämällä meiliosoitteensa siihen kenttään jossa sitä kommentoidessa kysytään (sitä ei julkaista). Huom. saippuat ovat todella minikokoisia. Hassu tähän nyt disclaimeria lisätä, mutta: en vastaa saippuoiden pesutehosta enkä niiden aiheuttamista mahdollisista allergisista reaktioista. Kaikki käytetyt ainekset ovat kosmetiikkakäyttöön tarkoitettuja.

Ihanaa ystävänpäivää kaikille!

Itse tehtyä: antiselluliittikahviscrub

Vaikka lunta tupruttaa edelleen taivaan täydeltä, on pakko uskoa, että kesä tulee vielä joskus, ja kesän myötä pukeutuminen vähempiin vaatteisiin, jopa (huu) uimapukuun.

Koska en enää ikinä halua turvautua erääseen Linéance-merkkiseen, hmm, hoikistumisseerumiin ja sen tuottamaan tuntemukseen siitä, että reiteni ihan just nyt millä sekunnilla hyvänsä joko jäätyvät ikikohmeeseen tai räjähtävät tuhannen päreiksi, päätin kokeilla kofeiinia. Sen kun kerrotaan stimuloivan ylimpiä ihokerroksia tietynlaista epätoivottua appelsiiniefektiä vähentävästi.

Pitemmittä puheitta, antiselluliittikahvikuorintatahna syntyy näin:

• kupillinen käyttämättömiä kahvinporoja
• merisuolaa noin neljäsosa kahvin määrästä
• muutama ruokalusikallinen jotain mukavaa öljyä, esim. aprikoosinkiviöljyä

Sekoita aineksia mikserissä, kunnes merisuola on pilkkoutunut kahvin sekaan ja kunnes konsistenssi on kuin märkää hiekkaa. Jos pitää öljyisemmästä, voi öljyä luonnollisesti lisäillä oman maun mukaan. Itse jätin seoksen melko kuivakaksi.

Tulos: Tuoksuu kuin vasta-avattu kahvipaketti, kuorii hyvin ja antaa boostia aamuun.  Olo on kuin kahvisuihkussa! Raaka versio kahviscrubista syntyy niin, että keitetään kahvit, juodaan kupillinen, otetaan porot suodatinpussista talteen ja kuoritaan iho niillä kahvinporoilla. Mikä erityisteho kofeiinilla on tavalliseen kuorintaan verrattuna jäänee kylläkin nähtäväksi. Raportoin mikäli raportoitavaa ilmenee.

Painonappimekko

Idea niitatuista ballerinoista muhi päässäni muhimistaan, kunnes kaupasta löytyi läpimitaltaan 15mm suuruisia mustia painonappeja ja kunnes eräänä kauniina sunnuntaipäivänä (=tänään) kärsivällisyyteni tuntui olevan venyteltävissä. Ensimmäisessä kuvassa nappeja tuntuu olevan aivan liikaa (kuusi kuuden pakettia), mutta niin ne vaan hävisivät ikivanhan, moneen kertaan kavennellun ja lyhennellyn mekon pintaan kuin pisara mereen. Eivät toki ilman verta, hikeä ja neulanpistoja.

Mallailin nappeja muutamaan otteeseen vyötärölle, pääntien ympärille, kolmioksi, nauhaksi… mutta tulin siihen tulokseen, että premeditoidun kuvion aikaansaaminen olisi liian hermoja koetteleva koitos, ja päädyin tuommoiseen summittaiseen random-sommitelmaan. Mielelläni tuohon vielä toisen samanlaisen satsin upottaisin. Efekti sinänsä ei ole hassumpi.

Neule on muuten tämän valkoisen pörrönumeron nahkasuikaleella taltutettu identtinen kaksonen.

Hop

Tykkään toppaliiveistä. Omani on kylläkin hiukan liian iso ja hiukan liian kevyt ollakseen juuri oikeanlainen, mutta onneksi siinä on sentään edessä taskut. Kaverina raakasti rikottu angora ja villa. Huomatkaa: epätoivotuista villapaidoista saa sekä rannekkeet että rinkulahuivin hyvin vähällä vaivalla.

Harmaata. Miten tässä näin kävi? Minun piti olla päässyt harmaan ja mustan yli.

Itse tehtyä: villaröyhelöt

Benettonin villaneule sai röyhelökuorrutuksen allsaintstyyliin. Farkut ovat tietysti aitoa vuotta 2000.

Itse tehtyä: kuohuviinisaippua

Ohje.

Vaaleanpunainen kuohuviini.

Saippuabase.

Aprikoosinkiviöljy.

Tuoksuöljy.

Floppi.

Oppitunti 1: Vaikka internet onkin pullollaan mainintoja sampanjasaippuasta, ei se silti tarkoita, että kirjasta löytyneen saippuaohjeen mineraaliveden voisi korvata kuohuviinillä.

Ruskeat raidat

Täällä sitä värjötellään villavilttien alla, kun ulkona tuivertaa tuuli. Kuvioidut lakanat sängyssä alkoivat rasittaa, vaihdoin ne valkoisiin. Tajusin, että tyylikkäässä sängyssä on yksiväriset lakanat: tummanharmaat, pinkit tai norsunluunväriset. Katsokaa vaikka Carrien asuntoa. Kauppaan pitäisi vielä lähteä, kun vaan viitsisi. Täytyy ostaa paksuja sukkahousuja ja lohturuokaa.

Leikkasin hihat irti vahingossa huovuttuneesta raidallisesta jättineuleesta ja puin ne vajaahihaisen neuletakin päälle. Sanokaa mitä sanotte, paksuja sukkahousuja mukavampaa viltteilyvaatetta ei ole olemassa. Pikkumusta sen sijaan taitaa olla niillä rajoilla. Tekisi mieli hankkia hiekanvärinen silkkinauhoilla sidottava tutu ja pukea se tuon mustan mekon päälle.

Itse tehtyä: minttunuhavoide

Meilläkin on sairastuttu oikein koko perheen voimin syysnuhaan. Ei flunssaan, vaan ihan tavalliseen nuhaan, joka vie mehut, koska kuumeettomana ei ole väsynyt olo, vaikka päätä särkeekin. Mieleen muistuivat helpot kotirohdot kuten kuumaan veteen liuotetut eucalyptus-karkit, höyryhengitys ja …Vicks vaporub. Koska kukaan ei kai oikeasti pidä vaporubista, päätin kokeilla omaa, hajuhermoille ja omatunnolle lempeämpää versiota.

Hain puutarhasta hieman minttua, ja lorautin sen päälle jonkin verran aprikoosinkiviöljyä. Varsinaista minttuöljyä voi nähdäkseni tehdä niin, että pakkaa seoksen ilmatiiviiseen astiaan ja filtteröi mintun pois kuukauden päästä. Omat kokeiluni ovat aina päättyneet homehtumiseen, joten nopeutettu metodi oli tarpeen. Lämmittelin öljyseosta hitaahkosti vesihauteessa noin tunnin ajan mintunlehtiä sekoitellen ja painellen. En päästänyt öljyä liian kuumaksi vaan se pysyi kosketettavan lämpimänä koko prosessin ajan.

Siivilöin mintunlehdet pois ja lisäsin öljyn sekaan hyppysellisen karitevoita. Otin seoksen pois vesihauteesta ja sulattelin karitevoin lämpimään öljyyn kärsivällisesti sekoitellen ja odotellen. Kun viimeinenkin karitevoihaitula oli liuennut, lisäsin seokseen vielä muutaman tipan rosmariini-kamferiöljyä. Kamferi on tuttu lihaksia rentouttavista ominaisuuksistaan ja pistävästä hajustaan. En lisännyt voiteeseen mitään vahaa, vaan pyrkimyksenä oli saada karitevoista öljyn avulla notkeutettu seos, jotta se olisi helposti levitettävissä.

Seos lasipurkkiin ja lasipurkki jääkaappiin parin tunnin ajaksi.

Tulos? Vaikka rosmariini-kamferiöljy sai koko asunnon tuoksumaan voimakkaasti, itse voide jäi tuoksumaan enemmänkin mintulta kuin miltään muulta. Hieroin voidetta jumissa oleviin hartioihini siinä toivossa, että minttuaromit leijailisivat sitä kautta tukkoista nenääni helpottamaan ja siinä toivossa, että kamferi saisi lihakseni löysistymään. Noh. Jos tavoitteena oli lempeän tuoksuinen voide, onnistuin. Se oikea vaporub on ehkä kymmenen kertaa voimakkaampaa, ja se, mikä omastani jäi puuttumaan, on eukalyptus. Mutta kyllä tämäkin menettelee… ainakin se on iholle mannaa.

Itse tehtyä: nahkahihat

Tämä idea on kypsytellyt itseään mietintämyssyssäni jo tovin. Vanhasta nahkatakista hihat ja vuori irti, lyhennys, kavennus ja valmista tuli – upouudet irtohihat. Kinky-viboista en välitä: minusta hihat toimivat hyvin pehmeän villaneuleen kanssa, varsinkin jos jalkineiksi ei valita niitä korkeimpia gladiaattorireikäsaappaita.

Valitettavasti toisesta hihasta pääsi tulemaan liian kapea. Laskin jotenkin sen varaan, että nahka kyllä venyy käytössä. En halunnut liian löysiä hihoja, joita saisi käytössä kiskoa ylös tämän tästä. Kuvan hiha on myös melko nafti, mutta kauniisti tuo näyttää rypyttyvän. Ja mitä sille toiselle hihalle kävi? Ratkesi pahalainen aivan sauman vierestä sitä päälle vetäessäni kuten lasten pistelytyöt konsanaan. Nyt tiedän, miksi nahka ommellaan isoilla pistoilla. Kai nahan ompeluun on olemassa kokonaan omat välineensäkin – minä hätähousuna en jaksanut moisia asioita tarkistaa edes googlesta.

Itse tehtyä: suklaakanelihuulirasva

Ahdistava totuus valkeni, kun kesäfarkkujen nappia oli eräänä aamuna hankala saada kiinni. Viime aikojen suklaa-, karkki- ja macaron -intohimoista päätellen ei mikään ihme – jotain täytyy tehdä!

Olisikohan tästä huulirasvasta suklaan substituutiksi?

• 40 g kokumvoita tai muuta vastaavaa, esim. kaakaovoita, mangovoita, karitevoita
• 40 g avocadoöljyä tai muuta vastaavaa, esim. oliiviöljyä
• 20 g jojobavahaa tai muuta vastaavaa, esim. mehiläisvahaa
• 20 g kaakaojauhetta
• 10-20 tippaa kaneliöljyä (essential oil)

Voi, öljy ja vaha sulatetaan vesihauteessa. Kaakaojauhe lisätään ja sekoitetaan hyvin. Kaakaojauhetta ei muuten kannata lisätä kuten minä eli kokkareisena, vaan siivilöitynä sihdin läpi – duh! Viimeisenä lisätään kaneliöljy – määrässä kannattaa käyttää omaa harkintaa. Itse lurautin seokseen parisenkymmentä tippaa mikä alkaa olla maksimin rajoilla. Tässä vaiheessa seos tuoksuu hyvin paljon samalta kuin piparkakkutaikina ja on voimakkaan tummanruskeaa. Mmm!

Seos kaadetaan astioihin ja annetaan jähmettyä joko huoneenlämmössä tai jääkaapissa. Jos seos pääsee ennen purkittamista liikaa jähmettymään, sen voi hyvin sulattaa uudestaan kevyesti vesihöyryhauteessa.

Kokumvoi on internetlähteiden mukaan peräisin Intian suunnalta, jossa sitä on käytetty ihon naarmujen ja kuivettumien parantajana – siis ihanteellista huulirasvaan. Satuin sitä tilaamaan, koska luin jostain, että se on hyvin “vakaa” voi (toisin kuin esim.helposti rakeistuva karitevoi) ja koska sen sanotaan imeytyvän nopeasti. En tiedä, onko sillä suomenkielistä nimeä – kasvi, josta kokumvoi tuotetaan, on Garcinia Indica.

Kaneliöljyn voi muuten jättää reseptistä kokonaan pois, mikäli ei ole kiinnostunut Tiger Balm- tai jouluviboista. Minttu- tai appelsiini saattaisivat sopia tähän myös.

Tulos: Erinomaista! Kaakaojauheesta johtuen voide antaa huulille hennon sävykerroksen, eikä kanelikaan mikään paha lisä ole. Seuraavalla kerralla taidan kyllä jättää kaneliöljyn pois ja lisätä voiteeseen sen sijaan roiman annoksen raastettua tummaa suklaata…