Jes

Halusin dokumentoida, miltä tuntuu, kun saa tietää voivansa pitää kesällä kahden kuukauden pituisen loman. Kahden kuukauden – se tarkoittaa kahdeksaa viikkoa. Se taas tarkoittaa, että kun vähentää ensimmäisen lomaviikon, jolloin ajatukset ovat vielä ennen lomalle lähtöä tekemättä jääneissä töissä, ja viimeisen lomaviikon, jolloin alkaa jo ajatella loman väistämätöntä päättymistä ja töihin paluuta, on oikeaa lomaa silti jäljellä vielä kuusi viikkoa.

Mutta en minä nyt osaakaan kuvailla, miltä se tuntuu. Helpottavalta? Ihanalta? Samalta kuin silloin, kun löytää farkkujen taskusta sinne unohtuneen kaksikymppisen? Siltä, että samalla energialla voisi vaikka kasvattaa siivet ja ruveta lentämään?

Joo, jotakuinkin siltä.

Luxemburgissa sataa vieläkin lunta. Tiedän, että saan tänäkin iltana madella kotiin etanan vauhtia kesärenkaisten tööttäilijöiden seassa, ja että poikani tulee kieltäytymään nukkumaanmenosta, koska ei ole saanut viettää tarpeeksi aikaa kanssani ja koska hänellä on sen takia liikaa kerrottavaa, ja että herääminen huomenna kukonlaulun aikaa on jälleen yhtä itkua ja hammastenkiristystä, ja että tiet ovat huomennakin täynnä loskaa, jota kunnilla ei ole varaa suolata pois.

Ei se haittaa.

Syksy on pitkä

Voi ei. Tunnen taas, kuinka saamattomuuden koura tavoittelee ahteriani. Tänään on etätyöpäivä, mutta en saa aikaiseksi tehdä mitään. Pyörittelen hiirtä ympäri ruutua, vastailen laiskasti meileihin kertoen palaavani asiaan huomenna. Kai kaikilla on silloin tällöin tällaisia kausia. Työnteon asemesta piipahdin ostoskeskuksessa ja kannoin sieltä kilon sukkahousuja sekä kasan erilaisia mineraalimeikkejä. Wtf.

Taistelen tylsyyttä vastaan tyrosiinilla ja tryptofaanilla.

Mutta hei! Marraskuun alussa lentelen Suomeen. Jes! Pakolliset perhekuviot ensin alta pois (Tampere beware), sitten pariksi päiväksi Helsinkiin humputtelemaan. Jes Jes! Varasin huoneen Klaus Kurjesta. Onkohan Moko vielä siinä Mannerheimintien kulmassa? Stokkan leluosastolle menen varmasti. Ja tietysti Ekbergille iltapäiväkahville. Sitä tilaisuutta varten tarvitsen varmaankin hatun. Ainakin baskerin.

Muutto maalta takaisin kaupunkiin alkaa kajastella mielessä. Auttaisikohan se pitämään parempaa yhteyttä elämään?

Limora

Ikäänkuin täysin randomeista palasista koottu puuvillatakki miellyttää. Se on pehmeä, venyvä ja muotoaan muuttava kuin Barbapapa konsanaan.  Tästäkö se syyspukeutuminen sitten alkaa?

En muuten sitten kuitenkaan vielä varannut sitä marraskuun matkaa. Luuseri! Katselin valmismatkojen hintoja ja polvet alkoivat täristä – jos haluaa olla varma aurinkoisesta säästä, pitää lentää kauas ja maksaa itsensä siitä lystistä kipeäksi, ja silloinkin tuloksena on vain jokin tusinaresort juniorclubeineen ja all-inclusive-rannekkeineen. Miksi Suomesta pääsee Miamiin samalla hinnalla kuin Luxemburgista Teneriffalle? Yäk. 

Tulisikohan kaupunkilomasta nelivuotiaan kanssa mitään?

Viikunan kaveri …ja lisää lomaa kiitos

Tänään oli ensimmäinen työpäivä. Ensi alkuun tsekkasin luonnollisesti, mikä se jäljellä oleva lomakertymä olikaan. Ensi alkuun heti sen jälkeen, kun olin suoriutunut normaaleista töihinpaluurituaaleista eli hankkinut helpdeskistä varaläppärin oman kotiin unohtamani tilalle sekä sen käyntiin saatuani tiedustellut unohtamieni salasanojen oletusarvoihin palauttamista.

Joka ikinen vuosi siitä lähtien, kun aloitin aktiivisen työelämän, jonka myötä käytettävissä oleva kesäloma radikaalisti väheni, olen töihin palattuani vannonut välittömästi varaavani seuraavan paussin lentoineen päivineen, jottei lomafiilis aivan pääsisi katoamaan arjen myllerrykseen. Arvaahan sen, että joka ikinen vuosi arki on viimeistään toisena työpäivänä tarttunut kurkkuuni karvaisella kourallaan ja pihissyt hampaidensa välistä: ei!

Vaan ei tänä vuonna: lomaa on näemmä pitämättä kokonaiset kaksikymmentäkaksi ja puoli päivää. Kuukausi! Miten näin voi edes käydä? Ai niin: kesälomaa pidin vain kaksi viikkoa. Ei ihme että äiti on ollut vähän väsynyt. Neuvottelin heti viikon loman marraskuun alkuun, mutta mietin, pitäisikö sitä pidentää kahteen. Mieli halajaa rannalle. Nizza olisi vain puolentoista tunnin lentomatkan päässä. Samoin Palma. Ihan sama mikä sää, kunhan vain pääsisi jonnekin veden äärelle tuulettumaan. Suolaa tukkaan ja hiekkaa pöksyihin. Maailman paras pepunkuorinta muuten syntyy ihan itsestään, kun istahtaa matalaan veteen ja antaa aaltojen ja märän hiekan tehdä tehtävänsä. Olen näin lähellä matkatoimiston varaa-napin klikkaamista.

Samaan aikaan toisaalla: löysin kaapista viimevuotisen amiraalijakun ja mustan huopatrilbyn. Jostain syystä ne näyttävät yhtäkkiä melko hyviltä konjakinvärisen (eräs nettikauppa väittää, että tupakanvärisen) nahan kanssa. Muita huomioita: Kate Moss on kuulemma ruvennut grungeilemaan, mutta minua viehättää edelleen hänen bohotyylinsä, tai oikeastaan kenen tahansa bohotyyli, sillälailla klassisesti viritettynä.

Bohokoru löytyy tähän tarkoitukseen omasta takaa. Oikea hippimekko vaan vielä odottaa paikallistamistaan. Siellä etelässä niitä olisi ollut kaupat pullollaan.

Kuva oma.

Suoraan rannalta

Toissapäivänä  oli pakko haihduttaa allaolevien lomakuvien värit olemattomiin. Oikeasti melkein räjähdän kaikesta siitä fiiliksestä, joka lomaltapaluun jälkeisinä päivinä pääkopassa jyllertää. Sitä on vielä jotenkin niin horroksessa, kulttuurishokissa ja väsynytkin. Kolmenkymmenen asteen yöstä kymmenen asteen yöhön. Moottoritietä pitkin läpi yön, pois sieltä, missä kaupat ovat nimeltään Tropeziennes, Kiwi ja Vilebrequin ja missä kaikilla on päällään värikäs hippimekko tai ohut puuvillapareo. Antibes, Cannes, Aix-en-Provence, Avignon, Orange, Montélimar, Lyon, Dijon, Nancy, Metz. Pah.

Auringon haalentama tukka näyttää kylmässä ihan kamalalta. Koko eilisen päivän mietin, mitä tässä nyt pitäisi oikein tehdä. Matkalaukun pohjalta löytyi onneksi vielä kasa rantahiekkaa.

Rakastuin entistä enemmän ruskeaan nahkaan, mutta onkohan tuossa jo tarpeeksi arsenaalia tulevaa syksyä ajatellen. Ainoat lomahankinnat, nahkaiset printatut rannekkeet, ovat pysyneet ranteessa ostopäätöksestä lähtien. Keksin vihdoin, miten monta rannekorua voi pinota samaan ranteeseen niin, etteivät ne ylenmäärin koko ajan kilise. Duh! Puetaan ylle vain yksi metallinen rannerengas, loput kilisemättömiä.

Joko aurinko on nykyään kuumempi tai ihoni herkempi, kun edes viidenkympin suojakerroin ei estä ruskettumista. Rusketus kyllä näyttää hyvältä viikunanvärisen mekon kanssa, vaikka nyt sekin jo haalistuu.

Tyypillisiä lomakuvia

Näitä jään kaipaamaan. Koti tuntuu ihan typerältä.

En halua pestä vaatteita, jotka tuoksuvat vielä aurinkovoiteelta ja hiekalta.

Ps. Ei sitä vanhoja muotilehtiä myyvää kauppiasta enää löytynyt. Höh.

Tätä olen odottanut

Ps. Kierrätysputiikki on kiinni elokuun loppuun asti. Vaatteita voi tiedustella meilitse, mutta vastausta en lupaa ennen syyskuuta. Kiitos!

Kuva: Oma

Joko ollaan perillä?

Olen aika innoissani siitä, että LOMA alkaa perjantaina. Kello puoli viisi suljen tietokoneen, laitan puhelinvastaajan päälle ja otan jalat alleni. Wouhouu! Lauantaina vielä pakkaillaan ja silitellään, sunnuntaina katsotaan kelloa tunnin välein ja mietitään, koska sitä oikein saa lähteä. Ja sitten lähdetään.

Kai lomakohteemme voi täällä paljastaa, kun kerran asuinmaanikin olen paljastanut. Se on tänä vuonna sama kuin monesti aiemminkin: Côte d’Azur. Voi että minä rakastan sitä paikkaa – niitä tuoksuja, värejä. Ja ruokaa. Viimeksi löysin Antibesin markkinoilta ison nivaskan ikivanhoja muotilehtiä, sellaisia joissa kaikki kuvat olivat piirroksia. En tajua, miksi en ostanut koko pinoa vaan vaivaiset kaksi, jotka nekin annoin pois. Tuskin niitä enää sieltä löytyy; viime kerrasta on kai viisi vuotta. Aion syödä kalasoppaa joka päivä. Soupe aux poissons de roche.

En halua pakata mukaan ainuttakaan mustaa vaatetta. No okei, bikinit ovat mustat, ja yksi mekko – mutta mustat sandaalit jätän kotiin. Julistan lomapuvuston väreiksi viikunan ja kamelinruskean! Ja valkoisen. Luulenpa, että kokeilen kihartaa tukkaani letittämällä sen yöksi eri kokoisille pikkuleteille.

Pellavaa, nahkaa ja hiekkaista ihoa. Näin:

1: Viikunanvärinen hihaton pellavamekko + Limora cardigan + Beessit mokkahapsuflipflopsit

2. Viikunanvärinen hihaton pellavamekko + Nahkasandaalit + Nahkainen jättilaukku

3. Ruusumekko + Paljaat jalat.

4. Tummanharmaa koiratunika + kumisaappaat. Voi mäntti, mulla ei ole kumisaappaita. Miss!

5. Marokkopaita + Tummansiniset farkut + Paljaat jalat.

6. Viikunanvärinen hihaton pellavamekko + Futuro espadrilles (kuvassa) Hit!

7. Kulutetundeniminvärinen pitkä trikoo-t-paitamekko + Nahkasandaalit + Nahkainen jättilaukku

8. Valkoinen pellavamekko + Mikä tahansa

+ Virallinen loma-aurinkohattu: Nokireunainen olkistetson (kuvassa).
+ Viralliset lomalasit: Vaaleanpunaiset pyörylät.

Yleensä en mukaan pakattavia vaatteita näin tarkkaan junaile, mutta nyt kun se tuli tehtyä, myönnän että se oli varsin hauskaa, joskin lista näyttää jostain syystä varsin kornilta. Pärjääköhän näillä? Kummallista kyllä, pellavahousuja ei listallani näy. Tuleekohan niitä ikävä?

Toivottavasti muuten opin tällä puheella muistamaan, minkä värinen viikuna on.

PS.  Listasin ensin kaikki vaatteet tuotemerkeillään varustettuina. Se näytti jotenkin niiiiin omituiselta, että poistin ne. Miksi kukaan ei ole klipsinyt kaikkia noita vaatteita vaikka Polyvoreen, että voisin rauhassa liimailla niistä siellä kollaaseja?