Itse tehtyä: ystävänpäivän mustaherukkaminisaippuat

Tilasin viime viikolla muutamia höpsöhköjä mutta niin ihania kosmetiikkaraaka-aineita: tuoksuöljyjä, hedelmäjauheita ja sen sellaisia. Nepä saapuivat juuri sopivasti ystävänpäiväksi, joten pääsin heti kokkailemaan. Saanko esitellä: mustaherukkatuoksuminisaippuat. Niiiiin söpöjä, ja niiiiin helppotekoisia.

Melt-and-pour soap base: ohje ei voisi olla helpompi. Sulata vesihauteessa, lisää haluamasi tehoaineet ja jäähdytä muottiin.

Mustaherukkajauhe. Se muuttui seoksessa violetiksi, mikä oli hyvin kuul juttu.

Tuoksuöljy Amour, tietysti. Se tuoksuu kakulta, suklaalta, persikoilta, vaniljalta… rakkaudelta!

Kliinisen ja ammattimaisen näköinen sekoitustikku. Oikeassa elämässä takeaway-sushin syömäpuikko.

Jääpalamuotti, muutamasta epäonnistuneesta äh-tää-juuttu-kiinni -episodista viisastuneena vaseliinilla voideltu.

Rakkausjyväset valmiina matkaan.

Pikkupikkupakkauksia jää kolme yli tarpeeni, joten kolme ensin ilmoittautunutta saa kukin pieneen metallipurkkiin pakatun saippuan omakseen. Marssijärjestys sama kuin ennenkin, eli ilmoittautua voi kommenttilaatikossa jättämällä meiliosoitteensa siihen kenttään jossa sitä kommentoidessa kysytään (sitä ei julkaista). Huom. saippuat ovat todella minikokoisia. Hassu tähän nyt disclaimeria lisätä, mutta: en vastaa saippuoiden pesutehosta enkä niiden aiheuttamista mahdollisista allergisista reaktioista. Kaikki käytetyt ainekset ovat kosmetiikkakäyttöön tarkoitettuja.

Ihanaa ystävänpäivää kaikille!

Itse tehtyä: antiselluliittikahviscrub

Vaikka lunta tupruttaa edelleen taivaan täydeltä, on pakko uskoa, että kesä tulee vielä joskus, ja kesän myötä pukeutuminen vähempiin vaatteisiin, jopa (huu) uimapukuun.

Koska en enää ikinä halua turvautua erääseen Linéance-merkkiseen, hmm, hoikistumisseerumiin ja sen tuottamaan tuntemukseen siitä, että reiteni ihan just nyt millä sekunnilla hyvänsä joko jäätyvät ikikohmeeseen tai räjähtävät tuhannen päreiksi, päätin kokeilla kofeiinia. Sen kun kerrotaan stimuloivan ylimpiä ihokerroksia tietynlaista epätoivottua appelsiiniefektiä vähentävästi.

Pitemmittä puheitta, antiselluliittikahvikuorintatahna syntyy näin:

• kupillinen käyttämättömiä kahvinporoja
• merisuolaa noin neljäsosa kahvin määrästä
• muutama ruokalusikallinen jotain mukavaa öljyä, esim. aprikoosinkiviöljyä

Sekoita aineksia mikserissä, kunnes merisuola on pilkkoutunut kahvin sekaan ja kunnes konsistenssi on kuin märkää hiekkaa. Jos pitää öljyisemmästä, voi öljyä luonnollisesti lisäillä oman maun mukaan. Itse jätin seoksen melko kuivakaksi.

Tulos: Tuoksuu kuin vasta-avattu kahvipaketti, kuorii hyvin ja antaa boostia aamuun.  Olo on kuin kahvisuihkussa! Raaka versio kahviscrubista syntyy niin, että keitetään kahvit, juodaan kupillinen, otetaan porot suodatinpussista talteen ja kuoritaan iho niillä kahvinporoilla. Mikä erityisteho kofeiinilla on tavalliseen kuorintaan verrattuna jäänee kylläkin nähtäväksi. Raportoin mikäli raportoitavaa ilmenee.

Itse tehtyä: hajuvesitikkarit

Pyörittelin tuossa eräänä päivänä vaha-, voi- ja öljyvarastoani ja mietin, että pitkäänköhän ne meinaavat raaka-aineina säilyä. Ensimmäinen tilaamani satsi alkaa olla vuoden vanha, joten lienee parasta alkaa hankkiutua aineista pikkuhiljaa eroon.

Samaan aikaan toisaalla:  Bisquits antoi jokin aika sitten idean hajuvesipuikoista, ja muistin että näitähän minä silloin joskus käytin runsaastikin. Eikun keittiöön.

Ero kiinteän hajuveden ja esim. huulirasvan välillä on se, että hajuvesipatukoissa ei ole kosteuttavaa rasvaa. Muuten raaka-aineet ovat jotakuinkin samat:

• puoli desiä mehiläisvahahiutaleita tai muuta vahaa
• puoli desiä aprikoosinkiviöljyä tai muuta öljyä
• 5-8 tippaa tuoksuöljyä (essential oil)

Valmistusperiaate oli vanha kunnon melt and pour: vaha ja öljy sulatellaan vesihauteessa, vahan täysin liuennuttua lisätään tuoksuöljy. Keväästä inspiroituneena valitsin tuoksuksi mandariinin.

Puolet seoksesta kotiutui pieneen kosmetiikkapurkkiin, mutta toisella puolella halusin vähän leikkiä. No, eiväthän nuo nyt aivan oikeita tikkareita muistuta, enemmänkin puolivalmiita lässähtäneitä muffinsseja. Sitäpaitsi ne näyttävät erehdyttävästi valkosuklaatikkareilta – ei hyvä!

Tarkoituksensa ne silti täyttävät vallan mainiosti, ja pikkuinen purkki kulkee laukussa aivan huomaamatta.

Itse tehtyä: kuohuviinisaippua

Ohje.

Vaaleanpunainen kuohuviini.

Saippuabase.

Aprikoosinkiviöljy.

Tuoksuöljy.

Floppi.

Oppitunti 1: Vaikka internet onkin pullollaan mainintoja sampanjasaippuasta, ei se silti tarkoita, että kirjasta löytyneen saippuaohjeen mineraaliveden voisi korvata kuohuviinillä.

Itse tehtyä: minttunuhavoide

Meilläkin on sairastuttu oikein koko perheen voimin syysnuhaan. Ei flunssaan, vaan ihan tavalliseen nuhaan, joka vie mehut, koska kuumeettomana ei ole väsynyt olo, vaikka päätä särkeekin. Mieleen muistuivat helpot kotirohdot kuten kuumaan veteen liuotetut eucalyptus-karkit, höyryhengitys ja …Vicks vaporub. Koska kukaan ei kai oikeasti pidä vaporubista, päätin kokeilla omaa, hajuhermoille ja omatunnolle lempeämpää versiota.

Hain puutarhasta hieman minttua, ja lorautin sen päälle jonkin verran aprikoosinkiviöljyä. Varsinaista minttuöljyä voi nähdäkseni tehdä niin, että pakkaa seoksen ilmatiiviiseen astiaan ja filtteröi mintun pois kuukauden päästä. Omat kokeiluni ovat aina päättyneet homehtumiseen, joten nopeutettu metodi oli tarpeen. Lämmittelin öljyseosta hitaahkosti vesihauteessa noin tunnin ajan mintunlehtiä sekoitellen ja painellen. En päästänyt öljyä liian kuumaksi vaan se pysyi kosketettavan lämpimänä koko prosessin ajan.

Siivilöin mintunlehdet pois ja lisäsin öljyn sekaan hyppysellisen karitevoita. Otin seoksen pois vesihauteesta ja sulattelin karitevoin lämpimään öljyyn kärsivällisesti sekoitellen ja odotellen. Kun viimeinenkin karitevoihaitula oli liuennut, lisäsin seokseen vielä muutaman tipan rosmariini-kamferiöljyä. Kamferi on tuttu lihaksia rentouttavista ominaisuuksistaan ja pistävästä hajustaan. En lisännyt voiteeseen mitään vahaa, vaan pyrkimyksenä oli saada karitevoista öljyn avulla notkeutettu seos, jotta se olisi helposti levitettävissä.

Seos lasipurkkiin ja lasipurkki jääkaappiin parin tunnin ajaksi.

Tulos? Vaikka rosmariini-kamferiöljy sai koko asunnon tuoksumaan voimakkaasti, itse voide jäi tuoksumaan enemmänkin mintulta kuin miltään muulta. Hieroin voidetta jumissa oleviin hartioihini siinä toivossa, että minttuaromit leijailisivat sitä kautta tukkoista nenääni helpottamaan ja siinä toivossa, että kamferi saisi lihakseni löysistymään. Noh. Jos tavoitteena oli lempeän tuoksuinen voide, onnistuin. Se oikea vaporub on ehkä kymmenen kertaa voimakkaampaa, ja se, mikä omastani jäi puuttumaan, on eukalyptus. Mutta kyllä tämäkin menettelee… ainakin se on iholle mannaa.

Itse tehtyä: suklaakanelihuulirasva

Ahdistava totuus valkeni, kun kesäfarkkujen nappia oli eräänä aamuna hankala saada kiinni. Viime aikojen suklaa-, karkki- ja macaron -intohimoista päätellen ei mikään ihme – jotain täytyy tehdä!

Olisikohan tästä huulirasvasta suklaan substituutiksi?

• 40 g kokumvoita tai muuta vastaavaa, esim. kaakaovoita, mangovoita, karitevoita
• 40 g avocadoöljyä tai muuta vastaavaa, esim. oliiviöljyä
• 20 g jojobavahaa tai muuta vastaavaa, esim. mehiläisvahaa
• 20 g kaakaojauhetta
• 10-20 tippaa kaneliöljyä (essential oil)

Voi, öljy ja vaha sulatetaan vesihauteessa. Kaakaojauhe lisätään ja sekoitetaan hyvin. Kaakaojauhetta ei muuten kannata lisätä kuten minä eli kokkareisena, vaan siivilöitynä sihdin läpi – duh! Viimeisenä lisätään kaneliöljy – määrässä kannattaa käyttää omaa harkintaa. Itse lurautin seokseen parisenkymmentä tippaa mikä alkaa olla maksimin rajoilla. Tässä vaiheessa seos tuoksuu hyvin paljon samalta kuin piparkakkutaikina ja on voimakkaan tummanruskeaa. Mmm!

Seos kaadetaan astioihin ja annetaan jähmettyä joko huoneenlämmössä tai jääkaapissa. Jos seos pääsee ennen purkittamista liikaa jähmettymään, sen voi hyvin sulattaa uudestaan kevyesti vesihöyryhauteessa.

Kokumvoi on internetlähteiden mukaan peräisin Intian suunnalta, jossa sitä on käytetty ihon naarmujen ja kuivettumien parantajana – siis ihanteellista huulirasvaan. Satuin sitä tilaamaan, koska luin jostain, että se on hyvin “vakaa” voi (toisin kuin esim.helposti rakeistuva karitevoi) ja koska sen sanotaan imeytyvän nopeasti. En tiedä, onko sillä suomenkielistä nimeä – kasvi, josta kokumvoi tuotetaan, on Garcinia Indica.

Kaneliöljyn voi muuten jättää reseptistä kokonaan pois, mikäli ei ole kiinnostunut Tiger Balm- tai jouluviboista. Minttu- tai appelsiini saattaisivat sopia tähän myös.

Tulos: Erinomaista! Kaakaojauheesta johtuen voide antaa huulille hennon sävykerroksen, eikä kanelikaan mikään paha lisä ole. Seuraavalla kerralla taidan kyllä jättää kaneliöljyn pois ja lisätä voiteeseen sen sijaan roiman annoksen raastettua tummaa suklaata…

Itse tehtyä: kuivashampoo

Kuivashampoo nousi kesällä Tigin uutuustuotteen myötä hillittömään blogimyllytykseen. En ole koskaan kuivashampoosta varsinaisesti pitänyt, vaikka pakkohan sitä on aina yksi pullo kaapissa oltava niitä aivan hirveitä aamuja varten.  Parempi kuivashampoolla tönkätty tukka kuin rasvainen liimaletti… mutta eikö kuivashampoota voisi tehdä itsekin, ilman kemikaaleja? Kokeillaan.

• Ota puolitoista desiä kaurahiutaleita.Vaaleanruskeista hiutaleista tuskin jää kovasti valkeaa purua tummaan tukkaan?
• Ota puolitoista desiä kuivattua laventelia. Mikä tahansa tuoksuva yrtti käy – laventelia sattuu olemaan kaapit pullollaan ja kaiken lisäksi sillä sanotaan olevan antiseptisiä ominaisuuksia, plus tietysti huumaava tuoksu.
• Ota pari teelusikallista ruokasoodaa. Soodan sanotaan häivyttävän hiuksista epätoivotut hajut, esim. rasvankäryn.
• Sekoita ainekset pulveriksi mikserissä. Itse annoin mikserin hyristä suurimmalla nopeudella kokonaisuudessaan kolmesta viiteen minuuttia, koska muutamat kaurahiutaleet pysyttelivät itsepäisesti kokonaisina. Tavoitteena on hyvin hienoksi jauhettu jauhe. Morttelilla tai myllynkivillä saattaisi onnistua vieläkin paremmin, hätähousut tyytyvät sähkövempaimiin.
• Purkita. Ihanteellinen pakkaus saattaisi olla kaakaosirotin (tai parmesansirotin, miten vaan), mutta mikä tahansa ilmatiivis rasia käynee. Omani IKEAsta.

Havainnollisena kuvana lähtötilanne: linttaan nukutut, rasvaisehkot suortuvat (anteeksi). Kuivashampoota tulee hieroa hiuksiin erinäisiä määriä ja harjata ylijäämäpulveri pois. Kaukaa viisaana suoritin operaation kylpyammeen päällä.

Entä tulos? Viimeisestä kuvasta näkyy, että pientä harjausta vielä tarvitaan – vaikka itsetehty kuivashampoo ei aivan valkeaa olekaan, jättää se silti tummahkoihin hiuksiin puuteriset jälkensä. Hiukset tuntuvat kuitenkin paremmilta kuin ennen käsittelyä, ja mahdollisesti myös vähemmän tahmaisilta ja kemiallisilta kuin kaupan kuivashampoon jäljiltä. Mainittakoon, että vertailukohtani on Schwarzkopfin epämuodikas shampooing sec.

Tuomio: Hiuksiin jäävä hento laventelin tuoksu vetää pointsit reippaasti omatekemän puolelle. Oman puutarhan laventeli, Elovena ja ruokasooda päihittävät aerosolit mennen tullen! Pidän.

Itse tehtyä: Mangovartalovoi(de)

Sitten talvella saamani luontaiskosmetiikkaherätyksen olen ollut vannoutunut itsetehdyn karitevoi-oliiviöljy-mehiläisvahavartalovoiteen käyttäjä. Kesän kuumassa olen kuitenkin huomannut, ettei se ehkä sittenkään ole niitä parhaita kesävoiteita. Joskus ihan tavallisetkin huonelämpötilan vaihtelut tai jopa voiteen sively lämpimälle iholle saa karitevoin rakeistumaan. Toisaalta taas mehiläisvaha on kylmänä melko jäykkää ja vaatii hetken jos toisenkin lämmittelyn tullakseen työstettäväksi. Itse asiassa voide olikin parhaimmillaan niinä lomaviikkoina, jolloin lämpötila pysytteli reippaasti kahdenkymmenen paremmalla puolella päivin sekä öin – ja talvella keskuslämmitetyissä makuu- ja kylpyhuoneissa. Ainesosien mittasuhteita muuttamalla voidetta saattaisi voida muokata paremmin kesäkäyttöön sopivaksi, mutta tällä kertaa päätin kokeilla jotain kokonaan uutta.

Tavoitteena oli täsmähoitaa auringon karheuttamaa kuivaa ihoa, joten:

Mangovoita 250 g
Jojobavahaa silmämääräisesti yhtäläinen määrä kuin mangovoita
Avocadoöljyä vajaa desi
Palmarosa essential oilia noin tusina-parikymmentä tippaa

Eläinystävän omatuntoa helpottaa mehiläisvahan vaihto jojobavahaan, vaikkakin internetlähteet kertovat, että se saattaa aiheuttaa herkkäihoisille allergisia reaktioita. Avocadoöljy ja mangovoi, joista jälkimmäinen muuten osoittautui olevan huoneenlämmössä huomattavasti karitevoita notkeampaa, ovat ihanteellisia superkosteuttajia ja kärtsähtäneen ihon korjaajia. Koska voit ja öljyt ja vahat eivät tuoksuneet juuri millekään, tuntui siltä, että tuoksun lisäys saattaisi olla paikallaan. Palmarosassa on viehättävä kuivattujen ruusunlehtien tuoksu. Sillä kerrotaan olevan antibakteerisia ominaisuuksia, mikä sopiikin hyvin muuten säilöntäaineettomaan seokseen. Koostin voiteen samalla metodilla kuin aiemmat kokeiluni – tuoksutipat lisäsin viimeisenä.

Onnistuiko kokeilu? Kyllä, yli odotusten! Voide on yhtä satiinista kuin miltä se purkissa näyttää, ja se tuntuu imeytyvän nopeammin kuin melko banaali karite-mehiläisvaha-oliiviöljyseos. Kokeilumielessä valoin seoksesta myös voidepatukan silikonimuottiin, jonka voiteen kovetuttua “kuorin” pois: koossa pysyy, mutta vaatii kyllä kodikseen jonkun säilytyskotelon, josta voidetta saa helposti kaavittua, ettei aivan läjähdä käsiin.

Lopullinen tuomio: Erinomaisen sopivaa silkkipyjamassa fiilistelyyn – vain suklaakonvehdit puuttuvat.

Laventelia

Laventeli halusi tänä vuonna ryöstäytyä hallinnastani. Olin varma, että sitä tulee ainakin viisi litraa, kunnes ulkoilmaan ripustamani puntit kastuivat ja likosivat pahanpäiväisesti rankkasateessa. Samalla huuhtoutuivat maut mintusta ja sitruunamelissasta. No, ne sentään ovat nopeakasvuisia.

Ehkä laventelistakin vielä jotain syntyy, vaikkei se salonkikelpoista enää olekaan. Voi olla, että pyöräytän sen mikserillä tuhkaksi ja pakkaan pusseihin kylpyteeksi. Kylpyteetä todellakin on olemassa, uskokaa tai älkää. Kylpy sinänsä taitaa olla epäekologisuuttaan kokonaan pannassa, mutta kyllä minä sen silti itselleni silloin tällöin suon.

Heitän laventelipussin kylpyammeen pohjalle ja valutan päälle höyryävän kuumaa vettä.

Kuva: Oma

Itse tehtyä: Suolasuihke

Pakkohan sitä sesongin hittihiustuotetta oli saada kokeilla. Mutta pelkän kokeilun vuoksi en viitsisi ostaa. Sitä suolasuihketta siis.

Empiiriset tutkimukseni ja internet saivat koostamaan seuraavan ohjeen itse tehtyyn salt sprayhin.

2 dl vettä
2 tl epsom-suolaa
3/4 tl (kolmeneljäsosa, ei “kolme tai neljä”) hiusgeelisuihketta

Merisuola käy ilmeisesti myös, tai jopa tavallinen pöytäsuola, mutta koska muutaman valmistajan (Bumble&Bumble, KMS, Toni&Guy…) suolasuihkeissa on käytetty nimenomaan epsom-suolaa, ja koska sitä sattui omasta kaapistani löytymään, käytin sitä. Kaupan tuotteiden ingredientseistä se löytyy magnesium sulfate -nimisenä.

Joissain ohjeissa neuvotaan lisäämään suolaveteen hair gel:iä. Intuitiivisesti tuntui siltä, että koska lopputuleman piti olla nestemäinen, saattaisi olla parempi käyttää nestemäistä hiusgeeliä, jota löytyi Tigi Bed Head Superstar Volumizing  Hair Sprayn muodossa. Sitten tarvittiin vielä spraypullo, jollaiseksi kävi mainiosti Lushin tyhjä kasvovesipullo. Kaikki käyttämäni tarvikkeet näkyvät tässä.

Liuotin suolan tilkkaan lämmintä vettä, lisäsin loput vedet kylmänä, varmistin että liuos oli viileää, lisäsin Tigin – joka sai liuoksen muuttumaan valkoiseksi, jokin kemiallinen reaktio? -  ja pullotin sen. Etiketti päälle ja valmista tuli.

Tukka ennen sprayta:

Tukka sprayn jälkeen, kuivaajalla kuivattuna:

Sprayn jälkeen tukka tuntui suolaiselta, mattapintaiselta ja tönköltä. Koitin muuten harjata ja kihartaa hiukset (aidolla oikealla piippausraudalla) kuivaamisen jälkeen, ihan vaan kokeillakseni, olisiko suolakampauksesta vanhan ajan sokerikampauksen haastajaksi. Eipä näytä ainakaan näillä suolamäärillä olevan, vaikka kyllä se tälle omalle supisuoralle tukalleni jonkin verran nostetta antoi.

Internetin viisaat asiantuntijalähteet kertovat, että suolasuihke on hiuksille äärimmäisen kuivattavaa, kuten kaiketi merivesi, kloorivesi ja aurinkokin. Ei jokapäiväiseen suihkutteluun!

Ultimate verdict: Liukkaiden hiusten ensiavuksi ihan ookoo kenties, mutta mieluummin hankin suolatukkani ehkä silti suoraan merestä. Pointsit silti itsetehdylle, eikö vain?