Eräs tiistai

Edit: No niin harmittavasti siihen sitten jäi kuitenkin pieni kirjoitusvirhe. Korjasin vihreällä ruksilla, ja julistan, että epätäydellinen on täydellistä.

Lasten juttuja

Nyt en ainakaan voi väittää, ettenkö olisi saanut sormia multaisiksi ja saappaisiin ruohotahroja. Kevät kasvaa kohisten.

Viime aikoina olen lähinnä ollut kiinnostunut lasten ulkoilma- ja tee-se-itse -jutuista. Joitakin suosikkejani:

Viime viikonloppuna inspiroiduimme tietokirjoista ja kokeilimme, voiko sellaisen tehdä itse. Etsimme netistä mustavalkoisia kuvia piraateista, merirosvolaivoista, aarrearkuista ja papukaijoista. Printtasimme ne, ja leikkelimme lisää kiinnostavia kuvia ja aarrekarttoja sanoma- ja aikakauslehdistä. Näytin, miten paperia voi polttaa hiiltyneeksi reunoista, tai värjätä vanhan näköiseksi teellä ja kahvilla. Väritimme, liimasimme ja koostimme.

Hieno kirja siitä tuli.

Ulos siitä

Pojan pyörästä otettiin viikonloppuna apupyörät pois. Oli luettu kirjoja ilman apupyöriä ajamaan opettelusta, oli harjaannutettu tasapainoa potkulaudalla, oli varattu reppuun laastareita ja desinfiointiainetta, ja oli vakuuteltu, että äiti ja isi on joka tapauksessa aina todella ylpeitä, mitä ikinä tapahtuukaan. Kerran pari se horjahti, pyysi pitämään satulasta, ja sitten se osasi, noin vaan. Siis mitä. Ei meillä ole koskaan opittu mitään näin nopeasti, kymmenessä minuutissa. Seuraavana päivänä se jo osasi lähteä polkemaan ja jarruttaa kaatumatta niinkuin vanha tekijä. Tätä ilon tunnetta!

Seikkailuhenki heräsi heti. Tuli halu huoltaa rullaluistimet, pakata reppuun evästä ja lähteä pojan kanssa pyöräretkelle joen varrelle. Joo, niin minä teen. Mies tietysti jo suunnittelee poikien maastopyörävaellusta telttoineen ja retkikeittimineen.

Mutta entäs vaatteet. Puutarhatöihin ja ruokakauppaan lähden helposti ihan missä tahansa rytkyissä, mutta jostain syystä urheilutapahtumissa haluan asuni olevan sekä liikuntaan sopiva että hyvännäköinen. On nimittäin hyvä varautua kaikkeen. Muistan kerran skeittitripillä poikenneeni elokuvateatteriin ja sen jälkeen drinkeille – omat cargohousuni ja teepaitani jotenkuten vielä menettelivät, mutta eräällä porukan jäsenistä oli päällään mustat kiiltävät pyöräilyshortsit ja se ylikokoinen teepaita, jonka edessä on painokuva stereotyyppisistä eurooppalaisista. Elettiin vielä aikaa, jolloin pyöräilyhousuihin liittyvät mahdolliset (epätoivottavat) mielikuvat olivat joko Pump up the jam tai, no, pyöräily.

Mökkireissuilla olen juuri se ihminen, jolle nauretaan, kun hän ilmestyy nuotiotulelle beesseissä khakihousuissa ja mustassa jerseytopissa, kun muilla on päällään Adidaksen nappiverkkarit. Hauskanpitoa moiset asiat eivät tokikaan estä: kompleksinsa kullakin. Kummallista muuten, että töissä asia on juuri päinvastoin ja tunnen toimistomiljöössä kärsiväni jokseenkin usein alipukeutumisesta. Liikuntavaatteille kuitenkin asetan sen ehdon, että niiden on voitava mukautua casualiksi, jos tilanne sitä vaatii. Ylläoleva toiveasukollaasi (that’s a first) illustroinee, mitä hyvännäköisillä urheiluvaatteilla tarkoitan. Nämähän eivät oikeastaan ole urheiluvaatteita lainkaan, vaan rennomman puoleisia otantoja All Saintsin tailoring ja luxury basics -osastoilta.

(Seikkailuinspiraatioksi vielä
Jessica Watson: maailman ympäri pinkillä purjehdusveneellä, ikää kuustoista vee. Myönnän olevani koukussa hänen blogiinsa – you go girl!)

Lantio

Sain päähäni selata asukuvia vuoden varrelta. Outoa, että ruumiinosa, joka on aina aiheuttanut minulle eniten ongelmia – lantio – ei kuvissa ole sittenkään lainkaan hullumpi.

Ringspiration

Colleen Baran for the Ring-A-Day project. My favourites:

  1. Peel-off facemask and peach moonstones
  2. Label maker
  3. Red rubber band and thread
  4. Peel-off facemask and ink

Spotted at Notcouture.com

Harmaata

Etätyöpäivinä voi hengailla alushameissa ja kitinvärisissä mattasukkahousuissa koko sielunsa ilosta ja leikkiä olevansa cool.

Univormuprojekti: täydellinen epäonnistuminen

Lienee tullut selväksi, ettei blogini ole millään muotoa muotiblogi. Tyyliblogistinakaan en tunne viime aikoina juuri kunnostautuneeni. Siihen on varmaan eniten syynä se, että stealth-vaatetus ei ehkä sittenkään pitemmän päälle tunnu tyyliltä, vaan pakon sanelemalta pahalta. Univormulta.

Ihailen oikeasti niitä naisia ja miehiä, jotka onnistuvat jokapäiväisellä tyylilllään olemaan sekä toimiston pukukoodin mukaisia että luovia pukeutujia. Oma univormuprojektini on ollut yksi hemmetin suuri epäonnistuminen. Ei vaan ole aikaa, eikä 7/7-inspiraatiota, tai siis 5/7-inspiraatiota. Muistelen erästä kollegaani monien vuosien takaa – hänellä oli joka päivä päällään samat vaatteet, mutta tennarit ja Swatch-kello vaihtuivat joka päivä. Hän olikin mukana jossain Swatch-klubissa ja taisi omistaa kaikki siihen mennessä valmistetut Swatchmallit. Se oli sitä aikaa, kun uusmedialasit vielä tekivät tuloaan.

Ajattelen jotain Sex and the Cityn Mirandaa – olisipa minullakin joku Pat Field jokapäiväisenä henkilökohtaisena stylistinä, mutta lienee parasta tyytyä siihen faktaan, että olen tosi tylsä arkipukeutuja. Onneksi sentään saan hieman ilotella viikonloppuisin. Niin ja hei etätyöpäivinä – niitäkin tosin on mahtunut kalenteriin viime aikoina hyvin niukalti.

Mitä se oma tyyli oikeastaan on? Sitä, millaiseksi itseni tunnen vai sitä, millaisena muut minut näkevät?

Kuvituksen pohjat www.designersnexus.com ja www.sxc.hu 


Ota yhteyttä

reallyclean@live.com

Enter your email address to subscribe to this blog and receive notifications of new posts by email.

Join 2 other followers

Kalenteri

May 2017
M T W T F S S
« May    
1234567
891011121314
15161718192021
22232425262728
293031  

Shop