pieces01

pieces02

 

pieces03

Viime päivinä olen ajatellut. Olen istunut hiljaa keittiössä kärpästen surinaa ja seinäkellon tikitystä kuunnellen. Olen kävellyt paljain jaloin keskeneräisen ullakon kipsipölyssä. Siitä lähtee sihisevä ääni; kuin poretabletti vesilasissa. Olen nukahtanut poikani viereen, kun hän illalla pyytää älä mene vielä. Olen ollut hiljaa ja kuunnellut.  Olen katsellut miestä hänen nukkuessaan. Poika ja mies nukkuvat samassa asennossa – kädet pään takana, jalat äksänä levällään, pää kiinni sängynpäädyssä ja peitto pois potkittuna. Kuinka kukaan voi nukkua niin? Minun pitää käpertyä mahalleni ja vetää kaksi täkkiä päälleni.

Olen yrittänyt herättää aistejani ja muistella, mikä minun elämässäni on tärkeää. Se on hiton vaikeaa. On liikaa asioita, jotka on järjestelty aikataulun mukaan. Kello on kuusi, siispä täytyy herätä. Kello on puoli kahdeksan, olemme myöhässä. Kello on puoli kymmenen enkä vieläkään ole töissä. Kello on kaksitoista – minun on varmaankin nälkä. Kello on viisi, nyt on jo kiire tarhaan, kiire kotiin, kiire illallista laittamaan, kiire nukkumaan. Ai mikä unohtui? Aviomies? Pojan puheterapia? Toimintaterapia? Pyykit? Kiire koko ajan. Ei sellaista kestä.

Olin tänään lomalla. Leikkasin minttua, laventelia ja sitruunamelissaa ja ripustin ne kuivumaan. Kävi sääliksi etanoita, jotka joutuivat etsimään uuden piilopaikan. Halusin muistaa, miten Tai Chin ensimmäinen sarja meni. En tiedä, onko sarjoja useampia, koska lopetin tunneilla käymisen. Back and forth, slowly, now. this. then. that. Se oli silloin niin helppoa. Muistin, että pidän Tuomas Anhavan kääntämästä runokokoelmasta Kuuntelen, vieras. Missähän se on.

Poika sai katsoa televisiota. Sitten pelasimme etanapeliä, naulasimme pienenpieniä nauloja korkkimattoon ja koitimme pudottaa pyramidiksi pinottuja puupalikoita heittämällä niitä pallolla. Sanoin, että olen ylpeä hänestä. Hän sanoi minulle I love you so so so much much much.

Korkkasin kaikki määrätyt vitamiini-, hivenaine- ja aminohappopurkit. Halusin olla toiveikas ja sanoa blah:lle hei hei.

Advertisements

3 Responses to ““”


  1. 1 aini 01/08/2009 at 7:58 pm

    Toivottavasti blah karkottuu eikä tule takaisin!

    Ihana muuten tuo vartalovoiohje, täytyy ottaa talteen ja kokeilla joskus. Tiedätkö kauan tuommonen purkillinen säilyy?

  2. 2 thatmay 01/08/2009 at 8:48 pm

    No en oikeastaan. Ensimmäiset omat voiteeni tein joskus tammi-helmikuussa, ja kyllä noita nyt vielä käyttää. Ainoat syyt siihen, miksi tämä ensimmäinen batch on vielä jäljellä on se, että karitevoi meni jo kättelyssä rakeiseksi ja toisekseen laitoin siihen liikaa teepuuöljyä, jonka tuoksu on HYVIN voimakas.

  3. 3 Una 02/08/2009 at 5:48 am

    Kaikki aikanaa.

    Much is moore. =)


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s




Ota yhteyttä

reallyclean@live.com

Viime päivien eniten klikatut

Enter your email address to subscribe to this blog and receive notifications of new posts by email.

Join 2 other followers

Kalenteri

July 2009
M T W T F S S
    Aug »
 12345
6789101112
13141516171819
20212223242526
2728293031  

Shop


%d bloggers like this: