Puuterisyksy sai minut kiinni, sittenkin

knitdress002

knitdress001

En oikeastaan tiedä, ovatko nämä kirjoitukseni mitenkään ymmärrettäviä ulkopuoliselle lukijalle. Omassa päässäni on tietenkin koko ajan kelautuvinaan jonkinlainen punainen lanka kerältä toiselle ja takaisin, mutta siitä langasta purkautuu vain muutamia suortuvia tänne julkiselle puolelle. Epäilen, että osa jutuista näyttäytyy ihmeellisinä palasina, joilla ei ole yhtymäkohtia aiemmin opittuun. Taustatiedot ja fiilikset kun tuppaavat jäämään omiksi ajatuksiksini. Blogissa tunnen joskus itseni päivästä toiseen aidanseipäällä istuvaksi varikseksi, joka kraakkaisee elonmerkin silloin tällöin sitä sen kummemmin muotoilematta tai harkitsematta. Vaak!

Voi olla, että yhdessä kirjoituksessa kuulostan tosi masentuneelta ja sitten seuraavassa jo hypin innosta jonkun rusketuksen tai uuden mekon vuoksi. Mutta kun en minä oikeasti ole kamalan masentunut, on vaan vähän elämäninspiraatio hukassa. Tai en minä tiedä. Olen tuntenut muutamia pahasti loppuunpalaneita ihmisiä, ja tiedän miltä he näyttävät ja kuulostavat varsinkin akuutissa romahtamisvaiheessa. Ei minulla  sellaista shokkia ole koskaan ollut. En myöskään haluaisi joka päivä vatvoa, kuinka taaskaan en saanut sitä ja tätä tehdyksi ja kuinka väsyneeksi taaskin itseni tunsin ja kuinka plääh koko maailma on olevinaan, varsinkin kun tosiaan asiani ovat päällisin puolin suhtkoht mahtavan hyvin.

Esimerkiksi tänään tuntui siltä, että saatan sittenkin innostua syksystä. Silmäilin vaatekaappiani, ja mietin, mitä oikeasti tarvitsen – minä kun olen elänyt viimeiset kolme kuukautta siinä hulmuavassa marokkopaidassa, letitellyt haalentunutta tukkaani ja toivonut kesän jatkuvan pitkälle lokakuuhun. Huomasin, etten oikeasti taidakaan tarvita juuri mitään. Päätin, että alan käyttää hameita pahasta makkarasäärikompleksistani huolimatta. Who cares! Mustia sukkahousuja näytän omistavan riittämiin.

Keksin, miten liian suuresta Benettonin villaneuleesta saa tuunattua modernin, mutta haluan kokeilla ideaa ensin kulissien takana. Arvannette kuitenkin mistä suurinpiirtein on kyse, jos vilkaisette kuvan villamekon röyhelöitä. Musta ja haalea beessi muuten sopivat yhteen aivan äärettömän hienosti, mutta tämänhän kaikki jo tiesivätkin.

Advertisements

12 Responses to “Puuterisyksy sai minut kiinni, sittenkin”


  1. 1 aino 06/09/2009 at 9:26 am

    Minä ainakin koin voimakkaasti nimenomaan näkeväni sen punaisen lankasi kun blogiisi ensimmäisen kerran tupsahdin. Liekö kyseessä jokin nettimaailman illuusioista mutta tänne jäin kuitenkin, taustajoukoksi lukemaan.

    Eräs ystäväni sanoi joskus viisasti tuota elämäninspiraatiota koskien, että välillä on vaan oltava off-moodissa jotta on sitten myöhemmin tilaa taas olla on-moodissa. Itse ainakin tunnistan itseni tämänkaltaisista “sykleistä” jotka vuorottelevat milloin minkäkin pituisina. Niinpä nykyisin en hermostu vaikka lanka tuntuisi olevan vähän hukassa, kyllä se sieltä löytyy taas. Se elämännälkä ja idearikas pursuava kausi.

  2. 2 Hauwerine 06/09/2009 at 1:29 pm

    Kyllä tässä punainen lanka kulkee, hiljaisena ja varmana.
    Blogi- tai päiväkirjakirjoittamisessa on muutenkin välillä hassua pysähtyä lukemaan omia kirjoituksiaan. Jossain vaiheessa huomasin kirjoittavani aina kun voin pahoin. Teksti on angstista, mustaa ja negatiivista. Yleensä se on myös jostain syystä parasta tekstiäni, mutta jossain vaiheessa tuskastuin näkemään itseni sellaisessa tekstissä.

    Masentuneisuudessa tai pitkään jatkuneessa melankoliassa on myös vahvoja eroja. Jotkut murtuvat ja hajoavat pieniksi pirstaleiksi, jotkin kulkevat haamuna päivästä toiseen, suorittaen ne pakolliset velvollisuudet mutta saamatta nautintoa lainkaan niistä asioista, jotka aikaisemmin saivat edes hymyilemään.

    Siksi masentuneisuutta kokemattomien on vaikea ymmärtää sitä, että ainoa tapa ei ole murtua. Itse näkisin sen ehkä häipymiseksi. Värit katoavat ja kaikesta tulee mustavalkoista muhjua. Kuin loskaa katuojassa.

    Mutta tuo viimeinen lausahduksesi osui nappiin. Kyllä se sieltä löytyy taas. Ainahan se löytyy. :)

  3. 3 Hauwerine 06/09/2009 at 1:29 pm

    Ps. tuo mekko on ihana!!

  4. 4 Sophie 06/09/2009 at 1:33 pm

    I love the feel of your blog – your pictures are cool & clean and I like your style. I just wish I could understand what you say… especially when you refer to my website, http://www.bartonandbarton.com, in this post https://reallyclean.wordpress.com/2009/08/10/surffihelmia/
    What does this mean? “Käytettyä. Krokolaukkuja? Turkista? No jaa, mutta mekkovalikoima on upea.”

    Sophie
    vintagefashionagogo.com
    bartonandbarton.com

  5. 5 May 07/09/2009 at 9:32 am

    aino: kiitos kommentistasi! On-off -tila kuulostaa nyt juuri oikein järkeenkäyvältä. Joku luovalla alalla työskentelevä on sanonut, että jos inspiraatiota alkaisi odottelemaan, ei töitä saisi koskaan tehtyä… niinhän se taitaa joskus olla: pakolliset asiat on hoidettava pois alta oli inspiraatiota tai ei. Mutta kyllä se työ silti maistuu paljon paremmalta, jos sitä saa tehdä inspiroituneena kunnon flow-tilassa!

    Hauwerine: kiitos myös sinulle, tuo oli hyvä muistutus. Siis että depis ei välttämättä ole sellaista kääk-huudan-pam loppuunpalamista! Häipyminen ja tunteiden turtuminen kuvastaa omaa oloani aika hyvin.

    Sophie: Thanks for stopping by! I found your vintage shop when looking for hippie style dresses and loved everything you have for sale. In that post I mainly listed interested stuff recently found on the internet… the comment translates roughly as “Second-hand items. Not sure about the crocodile skin and fur [trying to be politically correct ;o)], but the dresses are awesome”.

  6. 6 Sophie 07/09/2009 at 3:31 pm

    Thanks for the translation, May!

    Sadly until the 1980s, people weren’t so ‘politically correct’ and saw no issue whatever in killing animals to then wear their pelts or turn their skin into bags. When I come across those coats, capes and bags, I consider it my duty, as a proper vintage dealer to offer them to my customers as they represent an important part of what is now our costume history. I can understand some may find it shocking but throwing these items away is, to me, no more than a form of denial – in those days, people dressed this way and that’s the way it is.

    But I am curious, where do you hail from and what are you doing in Luxembourg?

  7. 7 thatmay 07/09/2009 at 4:38 pm

    I’m actually going to become a fur-owner, as like you, I think it’s ok to wear vintage pieces (let’s admit it, they’re often gorgeous) rather than throw them away. My grandma has left me a gorgeous black fur coat, waiting to be modified to suit me… As for fur farming as we now know it… I don’t really approve. Where does one draw the line, however? Not sure.

    Regarding my background, I’m actually Finnish living abroad since some 8-9 years. Trying to keep alive my mother tongue, hence blog texts in Finnish.

    See you around and I’ll definitely keep an eye on your shop!

  8. 8 aino 07/09/2009 at 4:55 pm

    Minäkin tunnistan tuon haipumisen, haalistumisen ja vajoamisen sohjoon. Loppuunpalaminen joka itsellä oli ainakin kovin lähellä ei ollut mikään räjähdys. Se oli siirappisessa tahmassa juoksemista silmät sidottuna. Se oli enemmän vyyhti kuin katkeaminen. Ja se siinä olikin niin kammottavaa. Olisi ollut helpompi suhtautua johonkin “konkreettiseen” isoon ongelmaan tai romahdukseen. Vaivihkainen salakavala hiipuminen oli paljon pahempaa.

    Luovista aloista ja inspiraatiosta olen itse melko kylmäkiskoisesti sitä mieltä, että ammattilaisen erottaa amatööristä juuri se taito tehdä ja tuottaa ja luoda toimivaa ja kaunista myös ilman sitä hypetettyä inspistä ja flowta vaikka tottakai se mukavampaa sen kanssa tekijälle onkin.

  9. 9 thatmay 07/09/2009 at 5:14 pm

    aino: “Vaivihkainen salakavala hiipuminen oli paljon pahempaa. ” …ja vaikeammin ulkomaailmalle selitettävissä?

  10. 10 aino 07/09/2009 at 5:39 pm

    Joo, ehdottomasti myös se. Ulospäinhän minä vain tein kaikkea hienoa koko ajan eikä kukaan tiennyt mitä kulissien takana tapahtui. Onneksi sieltä on vain yksi tie, ylöspäin.


  1. 1 Itse tehtyä: villaröyhelöt « Clean Trackback on 10/10/2009 at 11:34 am
  2. 2 Nega « Clean Trackback on 30/01/2010 at 6:39 pm

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s




Ota yhteyttä

reallyclean@live.com

Viime päivien eniten klikatut

Enter your email address to subscribe to this blog and receive notifications of new posts by email.

Join 2 other followers

Kalenteri

September 2009
M T W T F S S
« Aug   Oct »
 123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
282930  

Shop


%d bloggers like this: