Sunnuntai on usvainen

harmaa01

harmaa02

harmaa03

Olen ehkä lopullisesti(kin) sitä mieltä, että minun ei vaan kannata yrittää käyttää värejä, siis muita kuin vaatekaappi-inventaarin jälkeensä jättämiä. Sen sijaan huomaan, että voin silti elää ilman mustaa ja valkoista. Tekstuurit ovat minusta tänään aika paljon mielenkiintoisempia kuin värit: liukas ja kiiltävä hame pörröisen neuleen kanssa sopii hyvin sunnuntaihin, vaaleista sukkahousuista nyt puhumattakaan – täysin etiketin mukaiset (sen etiketin mukaan, joka sanoo että mustia sukkiksia käytetään vain iltamenoissa). Kengiksi haaveilen eräitä tummanharmaita mokkanahkaisia tennarin näköisiä popoja, joissa on pinkit (kumi) nauhat…

Äh, ilman brändien mainintaa on vaikea pitää lähinnä vaatteisiin keskittynyttä blogia. Vaikka siis pääpainon pitikin olla minussa eikä vaatteissa. Ajattelin, että jos en mainitse, mistä mikin vaate on hankittu, nostaisin ne esille sellaisena kuin ne ovat, siis ilman brändin tuomaa ennakkolatausta. H&M-mekko ja Comptoir des Cotonniers -mekko kuulostavat erilaisilta niin materiaaliltaan, muodoltaan kuin hinnaltaan, vaikka en olisi koko mekkoa vielä nähnytkään. Ajattelin, että jos en anna itselleni lupaa kertoa, mistä mikin vaate on hankittu, katsoisin myös kaupoissa vaatteita uudella silmällä – en sillä perusteella, että on cool ostaa vaatteensa vaikka Sadig & Voltairelta, vaan siksi, että jokin vaate on kaunis, käyttökelpoinen tai sopiva merkistä huolimatta. Ja vielä ajattelin eristäväni itseni sellaiselta paheksuvalta kritiikiltä, jonka mielestä olen “taas käynyt shoppailemassa”, kun päälle pukemistani vaatteista ei olisi tiennyt, ovatko ne uusia vai käytettyjä.

Huomaan, että nämä pohdintani kuulostavat tynnyrissä kasvaneen materialistin höpinöiltä. Kuka enää oikeasti välittää siitä, minkä merkkiset vaatteet ovat in? Mutta kun minä luin juuri taas Alissa Quartin Branded:in, ja pienen pojan äitinä nousin mielessäni barrikadeille materialismia vastaan. Omia kulutustottumuksiani muokkaamatta, tietenkin. Tai kyllähän minä kulutustani olen sen verran miettinyt, että yritän välttää mielitekoja, joiden motiivi on jotakuinkin “mutta kun se näytti niin hyvältä Carrien päällä”.

Höllennän kuitenkin itsekuria: silkkihame on IKKSin verkkokaupasta bongattu nappihankinta, kaikki muu vanhaa. Ja ne unelmakengät ovat nämä.

Advertisements

14 Responses to “Sunnuntai on usvainen”


  1. 1 Ami 27/09/2009 at 1:50 pm

    Arvasin, arvasin, mistä kengistä puhut! Olen nimittäin itse himoinnut tuota mallia jo viime vuonna(?), ensin olsisn halunnut syksyksi mustat punaisilla nauhoilla ja sitten kesäksi valkoiset suloiset, mutta ne eivät vain millään istu jalkoihini. 37 tuntuu pieneltä ja 38 on aivan liian iso. Minkäs teet.

    Toivottavasti sinulle sopivat, ovat ihanat! :)

  2. 2 thatmay 27/09/2009 at 1:56 pm

    Ami, hei kiva kuulla että sulla on kokemusta! Itsekin olen Camperseja joskus liikkeessä sovittaneena kokenut niitten koot hankalasti arvioitaviksi… saako kysyä, minkä kokoisia kenkiä noin niinkun normaalisti käytät? Mulla kun on monesti se 38,5 niin mietin että pitäiskö ottaa 39. Mutta kun kolmeysiin on joku viikon odotus, en tiedä jaksanko odottaa niin kauan ;o)

  3. 3 Ami 27/09/2009 at 2:06 pm

    Mulla koko seilaa 36-38 välillä merkistä riippuen. Pitkään olin vain kokoa 38, mutta sitten kenkätehtaat suurensivat lestejään (olen aivan varma, että näin tapahtui muutama vuosi sitten) ja piti ruveta käyttämään 37 tai 37 1/2. Parit italialaiset on kokoa 36, joten paha mennä suosittelemaan sinulle mitään. Camperillakin lesti vaihtelee eri mallien välillä kovasti.

    Ai niin, vuosi sitten sovitin noita mustia 38, 37 ja 36 kokoisina, joista myyjä suositteli 36. Keväällä sitten tilasin sovitettavaksi valkoiset 37, jotka siis olivat pienet. Campereissa sopivin on yleensä 37, kotona on parit 38, joista toiset ovat valtavan suuret ja toiset passaavat paksujen pohjallisten kanssa.

    Eipä tästä tainnut paljon apua olla – paitsi että suosittelen sovittamaan huolella!!

  4. 4 sugar kane 27/09/2009 at 2:09 pm

    Mä en suoraansanottuna ymmärrä tätä brändinimien maininnan problemaattisuutta. EIkä se nyt jo ole valistuneelle kuluttajalle selvä, että mistä tahansa liikkeestä oi tehdä laatulöytöjä, ja toisaalta, ettei brändi takaa laatua (no ok, ilmeisesti ei ole, kun jengi tuntuu edelleen olettavan, että akryylineule on yhtäkkiä hyvä juttu, jos sillä on kallis ruotsalainen lätkä kyljessä). Itse kerron (tai tagitan) (muistini mukaan) brändit just siksi, ettei niitä tarvi erikseen kysyä ja tehdä numeroo, vaikka harva varmaan haluaa ostaa jotain siksi että just mulla on sellaista…

    Ja jos kritiikki siitä, että on (muka) taas käynyt shoppaamassa tuntuu ikävältä, auttaako sen välttely?

  5. 5 sugar kane 27/09/2009 at 2:12 pm

    Auh, pahoittelen kirjoitusvirheitä! “Eikö”, “voi”, jne…

  6. 6 thatmay 27/09/2009 at 3:10 pm

    Ami: Oho, onpa variaatiota. Täytyypä etsiä vaikka sitten mieluummin liveputiikki, jossa noita voi kokeilla.

    Sugar Kane: Varmaan siksi koen tämän ongelmalliseksi, kun _minulle_ se on aika sama, mistä ne vaatteet ovat löytyneet. Olen lähestynyt asiaa kysymällä itseltäni, _miksi_ mainitsisin vaatteiden merkit. Varmuuden vuoksi jos joku kysyy? Läpinäkyvyyden vuoksi? Siksi, koska se on totuus? En ajattele kenenkään inspiroituvan käyttämieni vaatteiden merkeistä. Voin olla väärässäkin, ja onpa muutama lukija niitä ostopaikkoja jo kysellytkin. Kuluttajalta kuluttajalle -tyyppinen laadunvalvontaraportointi taas – esim. jos laadukkaaksi luulemani vaate menee rikki kahden käytön jälkeen – on mielestäni jollain lailla eri asia, ja muuten asia, jota en muistaakseni kauheasti ole blogissani aiemmin käsitellyt.

    Se, mitä mainitset pelostani tulla kritisoiduksi (vähäisen ja/tai ylenpalttisen) rahankäyttöni suhteen, on tietysti totta. Siis että vaikenemalla tai _salailulla_ eivät asiat parane. Silti – oikeastaan en halua blogissani ajatella vaatteita teollisuuden tuotteina ja/tai kaupankäynnin kappaleina, vaan keskittyä siihen, miltä ne saavat minut itseni tuntemaan ja näyttämään, alkuperästään ja/tai hinnastaan huolimatta. Totta on se, että tällainen ajattelu on melko epärealistista, mutta eihän tämä blogi muutenkaan täysin heijasta todellisuutta vaan vain osaa todellisuudesta.

    Loppujen lopuksi tuotemerkkien mainitsemattomuus ei kuitenkaan näytä aivoituksiani kuluttamisen suhteen juurikaan muuttaneen, ja kuten monet fanaattiset lupaukset, tämänkin noudattaminen osoittautuu käytännössä vaikeaksi ja/tai hyödyttömäksi. Senpä takia noita merkkejä ja muita alkaa taas tännekin vähitellen tipahdella, oman fiilikseni mukaan. Otetaan tämä eräänlaisena kokeiluna.

  7. 7 sugar kane 27/09/2009 at 3:21 pm

    May, ymmärrän hyvin sun ajattelun, ja hauskaa on, että samantapaisista syistä mä taas olen päätynyt mainitsemaan ne merkit – just siksi, ettei niillä ole niin väliä (paitsi olis siinä tapauksessa että keiju tois tyynyn alle kasan lempisuunnittelijoideni kapistuksia). Ehkä mä haluan korostetusti tuoda myös esiin sitä, että mä shoppaan tosi vähän – ehkä mä jopa rakennan mielikuvaa “uljaasta köyhäilystä” – joka ei välttämättä vastaakaan mun todellisuutta! Niinkuin sanoit, nämä blogit ovat valikoituja esityksiä elämästä, eivät “totta”. Kiitos kun avasit mietteitäsi, ja sorry, kun taas kuulostin tarpeettoman kärkkäältä :) En siis halunnut “tuomita” tai moittia sua!

    Usvainen asusi on kaunis, ja täällä ainakin syyssunnuntai ihanan harmaa! Voi kuunnella Kasevaa: http://www.youtube.com/watch?v=PcQeuzhKi5I&feature=player_embedded

  8. 8 thatmay 27/09/2009 at 3:27 pm

    Siis musta on ihanaa, että vaivaudut ajattelemaan asioita, en ottanut sitä ollenkaan kärkkäänä tai tuomitsevana. On mielestäni pelkästään hyvä, että silloin tällöin kyseenalaistaa itseään ja muita.

  9. 9 nipsu 27/09/2009 at 6:04 pm

    Uivoi. En voi muuta sanoa kun että pidän vaan kovasti. Asusta ja blogistasi. Täällä on niin mukavan seesteinen tunnelma… Taitaa olla ainoa blogi jonka kommenttejakin jaksan ja haluan lukea.

  10. 10 thatmay 27/09/2009 at 7:07 pm

    Nipsu, haha samat sanat :o) Ei vaan vitsi vitsinä – mielestäni kommenttilaatikot ovat usein hyvin mielenkiintoisia paikkoja vähäisen virallisuutensa vuoksi.

  11. 11 nooruska 28/09/2009 at 8:04 am

    Meillä on samat unelmakengät! Mulla kuitenkin punamustat tai ruskeat ilman kuvioita. Käyn aina hypistelemässä noita kaupassa, mutta en koskaan raaski ostaa…

    Toi minihame on niin paras. Ja mitä vaatemerkkien mainitsemiseen tulee, niin eipä sillä ole sitten niin paljon väliä, toiset mainitsee toiset ei.

  12. 12 May 02/10/2009 at 7:21 pm

    Niinhän se taitaa olla. En tiedä, miksi olen juuri tästä asiasta nyt ottanut pulttia, kun yleensä olen kumminkin aika lunki tyyppi.


  1. 1 Painonappimekko « Clean Trackback on 18/10/2009 at 4:58 pm
  2. 2 Vastavärit « Clean Trackback on 23/11/2009 at 2:39 pm

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s




Ota yhteyttä

reallyclean@live.com

Enter your email address to subscribe to this blog and receive notifications of new posts by email.

Join 2 other followers

Kalenteri

September 2009
M T W T F S S
« Aug   Oct »
 123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
282930  

Shop


%d bloggers like this: