Puhutaan tästä uudestaan parin kuohuviinilasillisen jälkeen, jooko?

img

Sarjamme May vaatemarkkinoinnin ihmemaassa jatkuu semitiedostavassa hengessä. Jättäisinköhän ekologisuus- ja yksinkertaisuusprinsiipit vähäksi aikaa lomalle?

Tänään olen erinäisten nettikauppojen katalogeja selaillessani miettinyt, mitä vikaa impulssiostoksissa oikeastaan on. Sekö, että muita ostoksia useammin ne osuvat übertrendeihin tai kirjavankukertaviin kertakäyttömassatuotantovaatteisiin? Sekö, että ne tulee ostettua hetken huumassa sen kummemmin miettimättä, sopivatko ne olemassa oleviin vaatteisiin? Molemmat toki ovat perisyntejä, joita on välttäminen. Fiksu ostaja ostaa ajatonta laatua, nukkuu asian yli ennen lopullista ostopäätöstä, vertailee hintoja, ostopaikkoja ja aftersales -palvelua: näin opetettiin jo seiskaluokan kotitalouskirjassa. Miksi muuten yhdistän impulssiostoksen mielessäni kirjavaan halpispaitaan? Yhtä hyvinhän impulssinomaisesti voi ostaa vaikka järkevän, mustan, villaisen kynähameen. Vai onko silloin kyse nappiostoksesta ja nopeasta päätöskyvystä? Ehkä impulssiostojen kriminalisoiminen onkin luterilaisen arvomaailman jäänne: nauttiminen kielletty – osta vain jos välttämättä tarvitset. (Tämän vuoksi sanoin jättäväni ekologisuusnäkökohdat lomalle.)

An impulse purchase or impulse buy is an unplanned or otherwise spontaneous purchase. […] Marketers and retailers tend to exploit these impulses which are tied to the basic want for instant gratification. […] Impulse buying disrupts the normal decision making models in consumers’ brains. The logical sequence of the consumers’ actions is replaced with an irrational moment of self gratification. *

Onko self gratification välttämättä irrationaalista?

Kun riisuin vaatekaapistani värit, lupailin itselleni, että nyt sitten pysytään näissä väreissä, näissä muodoissa, eikä hairahdeta ostelemaan ties mitä, kun en niitä ties mitä sitten kuitenkaan käytä. Mutta kylläpä on tylsää katsella joka aamu aina vain sitä samaa. Huomaan sittenkin kaipaavani sitä keltaista boleroa, jonka juuri heitin menemään. Neonpinkit PVC-Manolot tuskin ovat järkevä ostos, mutta entä muut järkevähköt impulssiostokset? Ehkä oma pukeutumiseni nimenomaan kaipaakin jotain hauskaa. Kai silloin tällöin tapahtuva höpsöhkö vaatenautinto sentään on sallittu, sanon itselleni. Olkoonkin se sitten vaikka pompomclutch tai joku hullu Pucci-takki.

Niitä ei kylläkään käytetä päivinä, jolloin liian lyhyt hame tuntuu lyhenneen entisestään, kengät hölskyvät kummallisesti jaloissa, alustopin kaula-aukko valuu vähän väliä liian alas ja villahuivi vuoroin kutittaa niskaa ja vuoroin takertuu sinne tänne lenteleviin hiuksiin. Silloin on paras kääriytyä johonkin mustaan, tukevaan ja joustavaan ja sulkea silmät maailmalta.

*) Wikipedia

Kuva: Viktor & Rolf

Advertisements

10 Responses to “Puhutaan tästä uudestaan parin kuohuviinilasillisen jälkeen, jooko?”


  1. 1 Ilona 14/10/2009 at 12:21 pm

    Aika upea tuo cloud clutch :) Joo ehdottomasti, Paperia Pariisista -blogin Hanna blogissaan kirjoitti juuri “tavaraterapiasta”, mikä välillä on vaan ihan paikallaan. Ainakin jos naiselta kysytään.

  2. 2 Stazzy 14/10/2009 at 12:28 pm

    Minusta impulssiostosten suurin vika on se, että tulee ostettua asoita joita ei oikeasti tarvitse. Kulutettua ihan vain kuluttamisen takia (ja sitten päästään keskustelemaan punaviinin ääress siitä kuinka luonto tuhoutuu ja niin edespäin, got my point, oletan)

    Ostoksessa ei sinänsä ole mitään vikaa jos se on sellainen, jota muutenkin tarvitsisi, ja ostaisi ehkä hieman vähemmän impulsiivisesti johonkin toiseen aikaan.

  3. 3 Inna 14/10/2009 at 2:49 pm

    Sinulle on tunnus blogissani

  4. 4 Hauwerine 14/10/2009 at 3:22 pm

    Impulssiostaminen on “kriminalisoitu” mielestäni juurikin tuon mainitsemasi luterilaisen ajatusmallin vuoksi. Sama ajatusmalli sysää naisten tekemät impulssiostokset huolimattomuudeksi ja holtittomuudeksi kun taas miesten tekemät ostokset (yleensä tekniset vimpaimet tai urheiluun liittyvä) nähdään pääsääntöisesti leikkisäksi ja “voi no pojat on poikia!” hassuttelun taakse.

    Itse olen impulssiostaja siinä mielessä, että joudun tulemaan toimeen minimaalisella budjetillani (jollaisen olemassaoloa Jutta Urpilainen ei tunnusta sillä hänen mielestään kaikki alle 3000e/kk tienaavat ovat pienituloisia, minä olen siis toimeentuloni rajamailla), jolloin pyrin ostamaan järkevästi. Hetkellistä ostomaniaa helpottaa se, että nettikaupassa lataan ostoskorin täyteen “iik, ihana!”-vaatteita ja kassalla laitan ruksista ikkunan kiinni. Mielikuvitusshoppailen.

    Sen sijaan KUN ostan jotain, ostan aina alesta jos mahdollista. Rakastan Bronxin ja Vagabondin kenkiä, mutta pyrin ottamaan itseäni korvasta kiinni kaupassa ja raahaamaan itseni ulos argumentoinnilla “odota kuukausi, saat netistä puoleen hintaan”.

    Ei se silti poista sitä totuutta, että kun se über-ihanan paidan/kengät/housut/hameen on ostanut, oli sitten laadukkaan tai huonon, siitä pitää hetken aikaa hirvittävän paljon ja endorfiini on hämmästyttävän tehokas aine kehossa. :)

  5. 5 Kamicha 14/10/2009 at 5:10 pm

    Tässähän puhutaan oikeastaan kahdesta asiasta: _miten_ on sopivaa ostaa ja _mitä_ on sopivaa ostaa. Holhoava asenne kumpaan tahansa on tavallaan rasittavaa – ja ainakin rajoittavaa, ehkä sitä vastaan kannattaa vähän pyristelläkin.

    Minä en tarkoita sitä, että ihmisen pitäisi ostaa joka ikinen ihana juttu, joka sattuu tulemaan vastaan. Tarkoitan sitä, että ostoksissa voi olla kontrollia muutenkin kuin siten, että jokainen hankinta on tarkkaan suunniteltu ja täydentää ennen hankittua vaatekaapin sisältöä. Tiukka budjetti on kontrollia.

    Jos ei salli itsensä koskaan rakastua villin näköisiin juttuihin, niin mistä se oma tyyli oikein löytyy? Kaikki kunnia perusvaatteille, mutta pelkästään niitä yhdistelemällä tyyli ei voi olla valtaisan luovaa. Mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen on terveellistä ja auttaa tekemään uudenlaisia ratkaisuja. Rakastumisen taustatekijöiden pohtiminen laajentaa itsetuntemusta ja kehittää omaa näkemystä.

  6. 6 Kamicha 14/10/2009 at 5:16 pm

    Ja pilvilaukku… oooOOOooo

  7. 7 Janita 14/10/2009 at 7:48 pm

    Blogissani on sulle tunnustus!

  8. 8 sugar kane 14/10/2009 at 8:08 pm

    Miksi nämä asiat pitää ottaa niin mustavalkoisesti? Miksi pitää välittää yhtään mitään, mitä muut ajattelevat ostoksista, jos itse on niihin tyytyväinen? Miksi pitää kehitellä epätoivoisia järkiperusteita kuluttamiselle, joka pohjimmiltaan, perustarpeiden tyydyttämisen jälkeen ON irrationaalista – ja juuri siksi valinnat sillä kentällä niin tärkeitä JA mahtavia (sanan kaikissa merkityksissä).

    Kaikella kunnioituksella, kun hulabaloo-kuluttajista tuntuu nyt laman ja ekokatastrofin myötä puhjenneen joukolla Järkeviä Kuluttajia, olen vain odottanut, koska siihenkin muoti-ilmiöön kyllästytään. Ja mikäs siinä, tavara on ihanaa ja impulssien tyydyttäminen parasta, mutta ei aina syitä tarvi etsiä ankeasta luterilaisuudesta eikä edes siitä “että mää vaan oon nainen niin mää tarviin!”. Mä en usko, että kenenkään kulutuskäyttäytymisen eettisyys edistyy sillä, että ollaan niin hirveästi olevinamme, ja sit välillä “suloisesti repsahdetaan”. Ihan niinkuin ne, jotka harrastavat ammattimaisesti laihduttamista ja laskevat joka ikisen kalorinsa vs. askeleensa, “mutta kun välillä munkkipossut puhuu mulle”, eivät ikinä laihdu pysyvästi.

  9. 9 sugar kane 14/10/2009 at 8:09 pm

    Niin ja tossa toi Kamicha ehti sanoa mitä ajattelen, mun piti eka päästä paasaamaan. Kiitos ja anteeksi.

  10. 10 May 15/10/2009 at 9:16 am

    Hmm, huomaan kommenteista, että olin avautumisessani ehkä hyvin epäselvä siihen nähden, mitä päässäni oikeasti liikkui. Vaikka tosiaan mainitsen hintavertailun ja tarveharkintaisen ostamisen, en oikeastaan halua omalta osaltani siihen (siis, _rahanmenoon_) tai kuluttamisen etiikkaan ylipäätään sen kummemmin puuttua. Onko teille joskus käynyt niin, että luulette haluavanne jotakin, ja kun sen saatte, ette enää haluakaan sitä? Minulle kävi niin: luulin haluavani riisutun ja homogeenisen vaatevaraston, mutta nyt kun ne villimmät vaatteet ovat poissa, kapinoin.

    Kamicha toi viimeisessä kappaleessaan esiin sen, mitä itse (sekavasti) tavoittelin: Jos ei salli itsensä koskaan rakastua villin näköisiin juttuihin, niin mistä se oma tyyli oikein löytyy?

    sugar kane: En oikeastaan haluaisi nyt tähän yhdistää aihetta “mitä muut ajattelevat”, vaikka ehkä tosiaan sellaisenkin “hyväksynnän hakemisen” pohjavireen tekstistäni saattaa löytää. Kuluttamiseen kyllästyminen lienee trendi muiden joukossa yhtä paljon kuin ekologisuus kasarijuppiuden jälkeen yhdeksänkymmmentäluvun alussa. Sinne jonnekin sekin häipyi, unholaan palstatilaa viemästä, silti varmaan muutamia ihmisiä ja prosesseja inspiroineena. Impulssiostamistakin käsiteltiin muistaakseni mediassa lähinnä silloin kultaisen kahdeksankymmentäluvun kulutushuumassa, mutta ehkä se on tätä nykyä käsitteenä passé. Oma termintulkintani ei varsinaisesti liity ostamiseen tai kulutusjuhliin, vaan siihen, _millaista_ ostan, rahallisesta arvosta riippumatta. Kuten Kamicha sanoi, siirrynkö tyylillisesti mukavuusrajojeni ulkopuolelle vai en.


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s




Ota yhteyttä

reallyclean@live.com

Viime päivien eniten klikatut

Enter your email address to subscribe to this blog and receive notifications of new posts by email.

Join 2 other followers

Kalenteri

October 2009
M T W T F S S
« Sep   Nov »
 1234
567891011
12131415161718
19202122232425
262728293031  

Shop


%d bloggers like this: