Archive for December, 2009

Palaan hetkittäin

Tiesin, että jo joulunjälkipäivinä alkaisi helpottaa. Päässä alkaa vähitellen kilahdella erilaisia lupaavahkonkaltaisia ajatuksia Luxiraren bento box minimeal-tyyppisestä itsetehdystä syötävästä kauneushoitokokoelmasta. Siis ei syötävän söpöstä, vaan syötävästä.

Pidän myös ihan kauheasti Pixie Marketin What’s new -osaston vaatteiden ja asusteiden väreistä ja muodoista, ja ne needsupply.comin Jeffrey Campbell zip wedgetkään eivät enää näytä olevan jälkitoimitustilassa. Itseensä investointi ei enää tunnu yhtään hullummalta idealta.

Ihan kuin kevät olisi jo tulossa.

Hengitä

It’s a Fire

It’s a fire
These dreams they pass me by
This salvation I desire
Keeps getting me down
Cos we need to
Recognise mistakes
For time and again
So let it be known for what we believe in
I can see no reason for it to fail…. …
Cos this life is a farce
I can’t breathe through this mask
Like a fool
So breathe on, sister breathe on
INSTRUMENTAL
From this oneself
Testify or tell
Its fooling us now
So let it be known for what we believe in
I can see no reason for it to fail…
Cos this life is a farce
I can’t breathe through this mask
Like a fool
So breathe on, little sister, breathe on
Ohh so breathe on, little sister, like a fool

Portishead (Dummy)

Olen tyhjäkäynnillä, mutta kyllä tämä taas kohta tästä.

Se aika vuodesta

Olen nyt ollut vähän rempallani. Joko nukahdan heti yhdeksän jälkeen tai sitten vatvon asioita mielessäni, kunnes nukahtamisen window of opportunity menee ohi enkä saa unta. Väsyttää ja ottaa päähän. Ei se mitään, tiedän, että viimeistään tammikuun toinen viikko tuo helpotuksen. Silloin paistaa aina aurinko, tai ainakin tuntuu siltä että se voisi ruveta paistamaan. On ihanaa, että joulu tulee, mutta joulunalusaika tuntuu vuosi vuodelta muuttuvan yhä nopeatempoisemmaksi ja vaativammaksi. Käämit palavat helposti ja tunteet ovat pinnassa.

Sanoin miehelle, että tänä jouluna ainoa lahjatoiveeni on joku ihan mikä vaan kirja, niin ja sitten se, että joku huolehtii siitä, että meillä on varmasti suklaakohvehteja eikä lasketa sen varaan että kyllä niitä sitten tulee lahjaksi. Ei koskaan tule, kun kaikki ajattelevat että ei niitä kukaan niin paljon syö. Me syödään. Siis voi vitsit että odotankin sitä hetkeä, kun saan istua sohvalle uusi kirja kädessä, vieressä kupillinen kahvia ja suklaarasia ja jalassa pörrösukat.

Pöydällä nököttää pari InStylen numeroa, jota en ole ollut ollenkaan kiinnostunut edes avaamaan. Turhaa kiiltävää koristetta ja hömppää ja rahanmenoa – en ole koskaan ollut joulupukeutumisfani. Kyllä meillä silti yleensä jouluna pukeudutaan, muihinkin kuin farkkuihin.  Onneksi kaappi on kaikenlaista väärällään, ei tarvitse kuin valita.

Tänään

Itsenäisyyspäivä 2009: juustoa ja kuohuviiniä.

Fiilistä

Joskus mietin, miten blogi eroaa päiväkirjasta. Mietin siksi, koska kaipaan sitä tapaa, jolla päiväkirjaa kirjoitetaan: tiedetään, että näitä ajatuksia ei kukaan muu lue. Muuttaessani ensimmäisen kerran ulkomaille kannoin kierrätyslaatikkoon ainakin kymmenen teinivuosieni päiväkirjaa. Oli helpottavaa päästä eroon siitä kasasta sielun roskatynnyriä, mutta joskus mietin, mitä kirjoille kävi – löysikö joku ja luki.

Haluaisin pystyä kirjoittamaan blogia kuten aikoinaan päiväkirjaa. Haluaisin pystyä olemaan välittämättä siitä, mitä luulen lukijoiden ajattelevan. Toisaalta taas haluan kytkeytyä muihin samalla tavalla ajatteleviin ihmisiin. Social networking, sitähän bloggaus on. Mietin, miten en taaskaan tiedä, kummin päin olla.

Me Naisissa oli laulaja ja sanoittaja Terhi Kokkosen haastattelu, jonka luettuani tajusin, että on ihan ok viihtyä omissa oloissaan ja olla epäspontaani. Epäsosiaalista sosiaalisuutta – tykästyin tähän termiin. Artikkelissa saadaan kuulostamaan kauniilta ja hyväksyttävältä asiat, joiden kanssa itse olen viime aikoina paininut:

Rutiinit: “Olen kuin hitaasti kääntyvä laiva. Jos joku soittaa iltakuudelta ja pyytää kahville, se on minusta aivan pöyristyttävää – miten tässä vaiheessa päivää voisi tehdä sellaista suunnanmuutosta.”

Ikuinen puolensa kullakin -ideologia: “En osaa sanoa, antaako shakki voimaa vai viekö se sitä.”

Aamiainen: “Viikonloppuisin nautin kotona seurustelevan aamiaisen, pitkään ja hartaasti. […] Aamiaisella menee helposti puolitoista tuntia.”

Kaverit: “[…] Viihdyn paremmin kahden kesken kuin isoissa laumoissa. Se on sellaista epäsosiaalista sosiaalisuutta. Harrastan pitkiä puheluita ja tekstiviestejä. […] Saatan olla joskus huono pitämään yhteyttä, mutta onneksi ystäväni ovat joko samanlaisia tai ymmärtävät minua.”

Vielä kaksi viikkoa joululomaan. Aion lakaista koko kuluneen vuoden bullshitteineen päivineen ulko-ovesta taivaan tuuliin ja katsoa eteenpäin. Vielä kaksi viikkoa, sitten.

Lumi

Olen ollut viime aikoina kovasti innostunut neonvärien ja valkoisen tai vaaleanharmaan yhdistelmästä. Mieleen tulee kasikytluvun valkoinen huulipuna, fosforinkeltainen ulkoiluhuppari ja Blizzard-merkkiset laskettelusukset. Ja ennenkaikkea tietenkin lumi.

Tekisi melkein mieli hankkia valkoiset kuukengät. Kuvan All Saints -vintagepaitaa on sen sijaan verkkokaupassa jäljellä valitettavasti enää koossa XXS, höh.


Ota yhteyttä

reallyclean@live.com

Enter your email address to subscribe to this blog and receive notifications of new posts by email.

Join 2 other followers

Kalenteri

December 2009
M T W T F S S
« Nov   Jan »
 123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
28293031  

Shop