Angst, ehkä viimeinen osa

Yritin kauan välttää luettelemasta asioita, joita aion tänä vuonna tehdä, niitä uudenvuodenlupauksia.  Koska kuitenkaan en ole enää lainkaan niin harmaa kuin vielä ennen joulua, ja koska oikeastaan suunnitelmien tekemisen ajattelu piristää, antaa mennä. Onhan minulla joku visio siitä, mitä haluaisin tämän vuoden sisältävän, mutta niiden asioiden listaaminen tuntuu jotenkin… bridgetjonesmaiselta.

Yritin miettiä, mitä merkitystä viime vuoden alussa tekemilläni suunnitelmilla ja lupauksilla on vuoden aikana ollut, siis muuten kuin viihdearvoltaan. Joo-o, piti syödä terveellisemmin, no söinkö. Jaa niin ja lapsen kanssa piti viettää laatuaikaa ja piti lukea enemmän kirjoja eikä aina vain katsella televisiota, mutta kuinka kävi. Shoppaillessa tuli kuin tulikin keskityttyä laatuun eikä määrään, mutta mitä sitten.

Elämäni on jonkinlaisessa saturaatiopisteessä, jossa kaikki energia kuluu ylläpitoon. On työ, asuntolaina, autot, vakuutukset, lapsen terapiat ja esikoulut, lääkärikäynnit, vaatehankinnat, ruoka, harrastukset ja nautinnot. Pyykit ja siivous, liikenneruuhka, flunssarokotteet. Miltä minä näytän tänään tuntuu silloin tällöin jotenkin epärelevantilta ja arrogantilta kysymykseltä. Kunnianhimo, onko minulla sitä.

Pitäisi varmaan asettaa elämälleen joku päämäärä välietappeineen ja säilyttää se – siis elämä – jollain lailla kevytrakenteisena niin, että vastoinkäymisten osuessa kohdalle olisi helppo vaihtaa suuntaa tai ainakin lähestymistapaa suuremman päämäärän muuttumatta. Juuri nyt tuntuu siltä, että elämäni eri osat ovat kietoutuneet toisiinsa niin tiukasti ja peräänantamattomasti, että mitään ei voi muuttaa riistämättä koko tekelettä juuriltaan. Enkä minä taida olla tarpeeksi vahva antautuakseni noin vain virran vietäväksi. Siis vaikka niin että myisin taloni ja asettuisin jonnekin vuokralle, tai että (huu) vaihtaisin työpaikkaa.

Our life is frittered away by detail… simplify, simplify“, sanoo Thoreau.

Katselin pojan kanssa joululomalla Pikku Kakkosen Miljaa netistä ja ajattelin, että tuota sen pitäisi varmaan olla. Puutalo metsässä, sänky pirtissä takan vieressä. Yrtit ja sienet metsästä eikä kaupan tiskiltä kaksien muovikääreiden sisältä tunnin liikenneruuhkassa matelun jälkeen. Voisin kenties vähentää työntekoa – eläisin vaatimattomammin mutta aikaa olisi enemmän. Ihannetapauksessa vähentäisin tietenkin vain työntekoon kulutettua aikaa. Huoh.

Jatkaisin pohdintaa, mutta byroossa on juuri nyt aivan helvetillisen kylmä: näppini ovat melko turrat, nenä vuotaa ja hytisyttää.  Ainakin on talvi.

Mistä minä vähentäisin?

Kuva StockXpert

Advertisements

13 Responses to “Angst, ehkä viimeinen osa”


  1. 1 KatriK. 05/01/2010 at 4:38 pm

    Vaikuttava teksti. Ja niin kovin tutun kuuloinen.

    Olen miettinyt, että miksi elämä tuntuu tältä, ahdistavalta, miksi minä edes olen olemassa? Sitäkö varten, että herään (liian aikaisin) aamulla, menen töihin, lähden töistä, juoksen arkiaskareet, menen nukkumaan herätäkseni seuraavana aamuna (jälleen liian aikaisin) ja aloittaakseni saman tylsyyden taas kerran, ja kerran ja kerran…

    Elämällä pitäisi kai olla jokin päämäärä? Mutta mistä niitä saa ostaa? Jos asetan elämäni päämääräksi olla onnellinen, en kuitenkaan tiedä, miten sinne pääsisin? Varsinkin tuskan ja kivun täyttämässä elämäntilanteessa tuntuu, että yö ei koskaan lopu…

    • 2 thatmay 05/01/2010 at 5:49 pm

      Eräs kollegani, jonkinlainen elämänhallintacoach, joka NLP:täkin harrastaa (Neuro Linguistic Programming), ehdotti kerran, että kirjottaisin aikajanalle sen, mitä elämässä toivon saavuttavani. Tässä olisi ilmeisesti ollut ajatuksena se, että kun näkee suunnitelmansa paperilla, alkaa alitajuisesti tehdä sellaisia valintoja, jotka edistävät tavoitteen saavuttamista. Esimerkki: hän itse oli viisi vuotta takaperin laatinut suunnitelman, jonka mukaan hänen tavoitteensa oli tulla elämänhallintacoachiksi viiden vuoden sisällä. Ja kappas kun niin oli sitten käynytkin.

      Dilbertillä (!) on vastaava keino, vaikkakin siinä tavoite pitää kirjoittaa paperille kymmenen kertaa päivässä ja jotenkin se tavoite sitten vaan ihmeellisesti aikanaan toteutuu.

      Tiedä häntä.

  2. 3 May 05/01/2010 at 5:15 pm

    Groundhog day.

  3. 4 Sarona 05/01/2010 at 5:30 pm

    Pidin tekstistäsi. Itsekin aina jaksotan elämääni vuosiin. Se jotenkin helpottaa, kun voi niin sanotusti aloittaa aina puhtaalta pöydältä. Mietin pitkään myös että mistä vähentäisin ja mitä lisäisin, kunnes tajusin että minun on vain yksinkertaistettava elämäni. Karsia kaikki turha ympäriltä, koskien jopa myös ihmisiä jotka saavat minulle vain pahan olon. Sen jälkeen päätin mitkä asiat ovat kaikkein tärkeintä elämässäni (vaikka ne eivät vielä olisikaan kiinteästi mukana) ja sen jälkeen olo jo helpotti. Näitä asioita kohti siis vain menen.

    Hidastaminen auttoi myös, päätin ettei ole minnekään kiire. Teen asiat rauhallisesti ja jotenkin jää jopa aikaa enemmän, koska en sählää niin paljon ja olo ei ole hektinen. Olen kyllä eri elämäntilanteessa, koska ei ole perhettä ja omaa asuntoa, mutta kummasti kaikilla ihmisillä tuntuu olevan ne samat “ajankäyttöongelmat”, oli sitten tilanne mikä tahansa.

    Vielä yksi asia joka on auttanut minua paljon…positiivinen ajattelu. Jonkin aikaa sitten olisin viitannut kintaalla moisen tepsimiseen, mutta se todellakin auttaa! Kun mikä tahansa asia tuntuu raskaalta tai vaikealta, hengitän syvään ja annan asian lipua ohi, enkä edes anna sille mahdollisuutta tehdä minuun vaikutusta. Koitan poistaa kaiken negatiivisen ajatuksistani ja teoistani (kiireen, stressin mistä tahansa asiasta).
    Uskon että se elämän päämäärä on olla onnellinen ja sitä kohti pääsee ja sen saavuttaa kun tekee päätöksiä, mutta vain yksinkertaisia sellaisia, ilman pakkolupauksia, vaan ihan vain sisäistämällä mitä eniten haluaa.

    Oi, anteeksi, mitähän romaania minä tässä kirjoitan! Herätti vain paljon ajatuksia tekstisi, kiitos siitä!
    P.s Minäkin haluaisin asua maalla ja kerätä marjat ja sienet metsästä ja viettää huoletonta taiteilijan elämää, mutta asun kalliissa minikodissa ja olen kiinni työpaikassa, jonka haluaisin vaihtaa uuteen… :) Mutta toivoa on!

  4. 5 thatmay 05/01/2010 at 5:42 pm

    Sarona – se mitä sanot ihmisten karsimisesta, saattaisi hyvinkin auttaa, en ollut tullut moista edes ajatelleeksi.

    Luulin, että maaseudulla asuminen toisi elämään jonkinlaista rauhaa. Mutta nyt kun siis oikeasti asumme maaseudulla, on työmatkoihin kulutettu aika levähtänyt ihan mahdottomaksi, eikä niistä yrteistäkään ehdi koskaan nauttia. Ratkaisu saattaisi olla muuttaa takaisin keskustaan ja tinkiä tilasta. Mitä sitten jos meillä ei olisikaan puutarhaa tai autotallia. Se mitä tarvitsen ehkä eniten, on aika.

  5. 6 thatmay 05/01/2010 at 5:51 pm

    [ps. WordPress käyttäytyy jotenkin kummallisesti loginnini kanssa, niin että joskus olen May, joskus thatmay ja joskus reallyclean riippuen siitä, mitä kautta olen WordPressiin loggautunut. Minä se kuitenkin olen kaikissa tapauksissa, pahoittelen häiriötä.

    May]

  6. 7 nipsu 05/01/2010 at 6:59 pm

    toivottavasti tämä on angstisi viimeinen osa eikä blogisi…

    vaikka postaat suht harvoin, ovat ne aina ekana luettavien listallani. juttusi saa aina ajatukseni liikkeelle. ja tekee mieli vastata, mitä en “tyhjänpäiväisiin” vaateblogeihin jaksa tehdä.

    kahden vuoden terapian jälkeen olen todennut kahden elämänohjeen pätevän jokaiseen tilanteeseen: 1. kukaan muu ei voi tehdä sinua onnelliseksi kuin sinä itse. ja 2. asiat eivät tee ihmistä onnettomiksi vaan suhtautuminen niihin.
    toinen ajatus on lainattu Agapetukselta, ekasta en tiedä. eli siis joko tyydy tilanteeseen tai muuta se (itse).

    jos vähentää niin kannattaa vähentää kaikkea turhaa ja ylimääräistä ;o)
    eis vais, oikeasti kaikki ylimääräinen pois. onko se niin kauheaa jos on vähän villakoiria? täytyykö ruuan aina olla alusta asti tehtyä? voihan ne lapset joskus katsoa telkkaria ja itse vain olla. ilman flunssarokotettakin pärjää. ja mitä ikinä teetkin älä pode huonoa omaatuntoa. se ainakin on turhaa. lähde ulos, lenkille, mutta älä pakene. ole yksin, mutta älä yksinäinen. puhu. tunne. älä tee jos ei tunnu siltä. älä pelkää, sekin on turhaa.

    asia kerrallaan. ja jos joku asia jää niin ei sekään ole maailmanloppu.

    kaikilla on omat murheensa, kukaan ei ole täydellinen. kaikkien kaapissa on luurankoja. säkin olen ihan hyvä tuollaisena kuin olet.

    voi plääh, en ollenkaan osaa sanoa asiaani niin kuin tahtoisin. mutta kuitenkin, tsemppiä.

  7. 8 Susanna 05/01/2010 at 7:17 pm

    Tuttuja ajatuksia…

    Mä olin juuri elämänhallinta -valmennuksessa ekaa kertaa. Siellä täytettiin ensin elämän onnenpyörä, asteikolla 1-10 kaikista eri osa-alueista (raha,ulkonäkö,perhe,suku,koti,,työ jne) että millä tolalla asiat on.Sitten keskusteltiin, että mikä jokaisessa jutussa on pielessä, mikä olisi optimaalinen tilanne, ja voisko esimerkiksi raha-asiat koskaan olla kymppi vai olisko kasi sellainen järkevä tavoite. Tää oli todella hyödyllistä ja sen voi aivan hyvin tehdä itsekseenkin.

    Huomasin jo heti nyt, että mun suurin ongelma on ajanhallinta, uskomattomalla tavalla se vaikutti liki kaikkiin muihinkin osa-alueisiin.

    Puhuin myös yhdestä ystävästäni, joka ei ikinä ole millään lailla mulle tukena missään asiassa, varsinkaan nyt kun ne asiat on aikas isoja. Coach sitten kysyi multa, että tarvitsenko koko ihmistä elämääni? Tai jos haluan olla kuitenkin ystäviä, niin miksi odotan saavani häneltä tukea, kun tiedän jo ennalta ettei sitä tule? Hän sanoi fiksusti, että ystävyys voi kummasti parantuakin, jos siltä ei odota enempää kuin mitä voi saada, jättää vain yksinkertaisesti kertomatta niitä asioita mihin kaipaisi jotain vastakaikua. Tai sitten deleteä koko ystävyydelle – ystävien ja kaveripiirin kuuluu antaa omaan elämään positiivisia asioita eikä lisätä stressiä.

    Työstä. Mähän hyppäsin tuosta oravanpyörästä kokonaan ja olen nyt yrittäjä. Olen täydellisen tyytyväinen ratkaisuuni. Laskin etukäteen kuinka paljon mun pitäs laskuttaa/tehdä töitä että pärjätään riittävän hyvin. Nyt teen aamuisin 5h ja illalla tarvittaessa muutaman tunnin, välillä en tee mitään. Poika tulee suoraan koulusta klo 12 kotiin, ehdin kolme tuntia puuhata ruuat ja läksyt ja muut, sitten haen tyttären kolmelta. Ihanaa! Silti nyt kun tää on ihan alussa, olen välillä ihan stressissä kun en millään jaksaisi saada kaikkia aikataulutettavia asioita järjestykseen, mutta on ihanaa ajatella että kunhan tän saa rullaamaan niin jees!

    Hallintajutussa suositellaan myös tekemään oman elämän suunnitelma seuraaville viidelle vuodelle, vaikka väljästikin. Kyllähän se niin on, että jos on suunnitellut aloittavansa vaikka harrastuksen ennen kesää, niin helpommin tulee asian eteen tehtyä jotain, kuin jos ajatus on vain haaveen tasolla että sitten joskus.

  8. 9 May 06/01/2010 at 12:35 pm

    Nipsu, ei toki blogin viimeinen osa! Tuo mainitsemasi kakkoskohta on muuten ollut aina sydäntäni lähellä jonkinlaisena mottona Jostain syystä se on vain päässyt viime aikoina ihan kokonaan unohtumaan. “You cannot always choose what happens to you but you can always choose how to react to it”. Erittäin hyvä ohje sinänsä, minun täytyy miettiä tätä oikein ajan kanssa. Kiitos paljon muistutuksesta!

    Susanna, nimenomaan tuota minä tarvitsen – jonkun työkalun, jolla voin priorisoida elämäni osa-alueita. Kumma että se priorisointi, rutiiniasioiden ulkoistaminen ja monivuotisten projektien hallinta sujuu _töissä_, mutta oma elämä onkin sitten ihan vinksin vonksin.

    Tuo pointti mitä sanot ystävyydestä auttaa minua ihan konkreettisesti: Jättää vain yksinkertaisesti kertomatta niitä asioita mihin kaipaisi vastakaikua.

  9. 10 kottarainen 06/01/2010 at 1:14 pm

    Ehkä on myös tärkeää päästää irti itselle asettamistaan turhista säännöistä, deadlineista, päämääristä tahi muusta rajoittavasta. Tottakai kunnianhimo on hieno asia mutta minulle itselleni oli tärkeää huomata, että olin oman itseni pahin esimies. Kiillotin marttyyrikruunua ja äkkäilin kun en päässyt vapaa-aamuna ajoissa ylös. Ahdistuin suunnattomasti jos jokin oma, itselle tehty projekti ei valmistunutkaan hetinytsamantien sunnuntaina aamuyöllä kun sen keksin. Muutama vuosi sitten jaoin hesaria työkseni ja koin huonoa omaatuntoa, kun en joka yön viiden tunnin lehtinippujen kanssa juoksemisen jälkeen kyennyt kuntosalille kuin kolme kertaa viikossa.

    Sitä ihan huomaamattaan kasaa ympärilleen kaikenlaisia sääntöjä, kuinka siistiä kotona pitää olla, mihin aikaan pitää mennä nukkumaan, voiko syödä vielä lisää suklaata vaikka piti olla laiharilla, ei voi katsoa leffaa keskellä yötä, aamulla pitää nousta ylös jne. Kaikki nämä, niiden pohtiminen ja noudattamisen yrittäminen vie ihan hillittömästi energiaa. Kun päästin osasta irti, oloni helpottui huomattavasti. Toki jonkinlainen järjestys pitää olla, ei voi (ehkä?) elää ihan pellossa mutta muutamista turhista sääntelyistä voi varmasti luopua ja antaa itselleen hieman vapaata ja vapauksia. Nauttia elämästä ilman sisäistä kellokorttia.

    Meni vähän avautumisen puolelle mutta olen edellisen kommentoijan kanssa samaa mieltä. Sinun postauksesi herättävät ajatuksia.

  10. 11 yellow 06/01/2010 at 10:55 pm

    Ihania tekstejä kaikki tänne kirjoittaneet. =) Tuntuu, että kaikki blogisi kaltaiset häviävät, kun kirjoittajat väsyvät jakamaan ajatuksiaan. Onneksi sinä sentään jaksat. Henkilökohtainen on merkityksellistä ja siksi kaunista. Enkä tarkoita 7päivää -henkisiä “arvaa mitä” -tarinoita, vaan tuokiokuvia ja ajatuksen virtaa. Itselle kirjoittaminen kiteyttää joskus omia ajatuksia samalla.

    Pitkät työmatkat vievät aikaa ja rahaa. Pellervolta taisi tulla jokin aika sitten tutkimuskin aiheesta. Olen miettinyt, miten ruuhkassa jonottaminen vaikuttaa mielialaan.. Itse haaveilen kaupunkikodista Kalliossa, mutta jokin pakopaikka kehä 3:n ulkopuolellakin pitäisi olla. Nyt se on lapsuudenkoti tai isäni kotiseutu Lapissa. Molemmissa pääsee irti hektisyydestä.

    Hektisyys tuntuu kiroukselta. Kaupat ovat pidempään ja pidempään auki, vaatemallistot tuntuvat vanhentuneilta kun ne pääsevät kauppaan asti. Promootiokuvathan julkaistiin jo kuukausia ennen. Virtauksiin ehtii kyllästyä. Trendikkyys ei tunnu tavoittelemisen arvoiselta. Mutta miksi kohtuus on niin vaikeaa.

    Kestäviä asioita alkaa kaivata. Ystävistä tulee rakkaampia. Avioliitto ajatuksena kiehtoo ehkä eniten juuri sen jatkuvuudenilluusion takia. Kirjojen lukeminen on vanhanaiakaista ja siksi niin hauskaa. Mutta ei kellon kääntäminen ja pään puskaan työntäminen ole ratkaisu. Olennaista on vain niin vaikea löytää, kun ei ymmärrä omasta onnellisuudestaan. Miksi haluaa aina uuden mekon, miksi ylipäätään kyllästyy. Pysähtyminen voi auttaa, kunhan on mielekästä tekemistä.

    Hyvää uutta vuotta!

  11. 12 May 08/01/2010 at 2:23 pm

    kottarainen, olet oikeassa. meillä on siivous-, silitys- ja ruuanvalmistusstandardit viety jo niin alhaiselle tasolle, että siitä ei oikein enää voi pienentää. toisaalta huomaan, että mitä siistimpi asuntoni on ja mitä paremmassa järjestyksessä tavarani ovat, sitä paremmalta minusta tuntuu sisäisesti. Jonkinlainen Feng Shui -ilmiö kenties? Ehkä siivous onkin omalla kohdallani sellainen asia, johon kannattaisi panostaa. Ne asiat, mitä _haluan_ tehdä vähemmän, ovat työmatkailu ja television katselu. Ja minähän vihaan siivousta, joten ehkä se pitäisi ulkoistaa siivoojalle.

    Hups, tulikos tässä nyt sitä visiota paremmasta elämästä ihan vahingossa! :o)

    yellow: samat sanat, minusta on ollut todella ihanaa lukea näitä pitkiä(vaikeistakin asioista kertovia) kommentteja, ei siksi että olisin hyvilläni ettei muillakaan näytä aina menevän sen paremmin kuin itselläni, vaan siksi, että arvostan kommentointiin käytettyä aikaa. Näistä tarinoista ja vinkeistä on ollut itselleni todella paljon hyötyä ja tukea.

    Olinkin muuten unohtanut, että sitähän voisi tosiaan asua viikot ahtaasti kaupungissa ja ostaa pakopaikaksi jonkun tukkikämpän keskeltä ei-mitään. Kesämökki, siinä on ideaa. Miksen ollut ajatellut tätä ennen?

  12. 13 tool 23/01/2010 at 8:32 am

    pitaa tarkistaa:)


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s




Ota yhteyttä

reallyclean@live.com

Enter your email address to subscribe to this blog and receive notifications of new posts by email.

Join 2 other followers

Kalenteri

January 2010
M T W T F S S
« Dec   Feb »
 123
45678910
11121314151617
18192021222324
25262728293031

Shop


%d bloggers like this: