Se se on

Olen paljon miettinyt viimeiseksi julistamaani angstipostaukseen jätettyjä kommentteja (joista muuten halusin kiittää vielä näin erikseen aivan hurjasti – kiitos). Vaikka olin olevinani sillä kannalla, että on todella vaikea vähentää oikeastaan mistään, huomasin noin vaan yllättäen eräänä hetkenä, että eipäs olekaan.

Oikeastaan aion lisätä jotain, nimittäin sisäistä anarkiaani.

Aloitin hullaantumalla materiaaliin ja päätin, että jos siltä tuntuu, voin hyvinkin pukeutua toimistossa silkkimekkoihin ja taftihameisiin.  Kuvan vaatteet ovat kyllä cuproa, mutta pääasia on, että molemmat ovat tästä lähtien integraalinen osa vaatekaappini sisältöä.

Sitten päätin, että ehkä ei olekaan ihan kamala asia, jos kaikki hiusten- ja ihonhoitotuotteet eivät olekaan luonnollisesti itse lähellä tuotetuista raaka-aineista itse tehtyjä.  Annoin periksi kampaajan suositukselle ja ostin mittavan kokoelman oletettavasti hyvin kemiallisesti valmistettuja hiussementtejä, hoitoaineita ja shampoita vasta blondattujen hiusteni pelastukseksi. 

Jos joku sanoo, että “minulla  on aina huono omatunto, jos syön Knorrin valmiskeittoa/jos jätän lapseni päivähoitoon koko päiväksi/jos en syö viittä hedelmää päivässä/jos juon enemmän kuin kolme kupillista kahvia päivässä/jos en urheile viikonloppuna”, aion vastata että niin minullakin ja se siitä –  en aio vatvoa moisia yksityiskohtia päässäni turhautumiseen asti.

Jos lapseni pyörii nukahtamatta omassa sängyssään kahden ja puolen tunnin ajan,  mutta jos hän nukahtaa meidän sängyssä minun vieressäni viidessätoista minuutissa, aion tottavie vastaisuudessakin laittaa hänet nukkumaan meidän sänkyyn.

Elämä on liian lyhyt.

Advertisements

6 Responses to “Se se on”


  1. 1 sunsun 15/01/2010 at 6:23 pm

    “Elämä on liian lyhyt.”

    Jep. Juuri näin.

    Lisäisin vielä, että terveen järjen käyttö on nimenomaan sallittua. :)

    Ja miekin just sorruin kemiallisiin aineisiin tukanhoidossa, kun hiuksilleni ei vain luonnonaineet passaa, ovat joko liian hoitavia (->limainen tukka) tai eivät tarpeeksi hoitavia (->räjähtänyt tukka).

    Tukka hyvin, kaikki hyvin. :)

  2. 2 Hauwerine 15/01/2010 at 8:20 pm

    En ehtinyt kommentoida siihen mainitsemaasi postaukseen, koska muiden kommentit luettuani tuli sellainen olo, ettei ole kerrassaan mitään lisättävää, koska päässä soi vain “no niinpä, niinpä, niinPÄ!”

    Nyt kuitenkin on lisättävää, koska ajattelin kertoa keinon, joka auttoi minua: kolmen vuoden tavoiteraja. Ensimmäisenä vuonna täytyy kysyä itseltään yhä useammin “onko tämä nyt ihan järkevää?” Kysymykseen ei tarvitse välttämättä vastata tai reagoida, kunhan tiedostaa jonkin toimintansa kyseenalaisuuden (rääkkää itseään työllä/urheilulla/ihmissuhteella/viinalla/ruoalla..you name it). Takapakit on sallittua ja tarkoituksena on vain herätellä itseä lempeästi. Toisena vuonna kysymykseen täytyy vastata, mutta ei vielä reagoida. Voi uhmakkaasti vedellä sen suklaalevyn ja ruoskia itseään, mutta tiedostaen, ettei siinä ole yhtään mitään järkeä. Kolmantena vuonna täytyy jo alkaa ryhdistäytymään ja oikeasti toteuttamaan niitä vastauksia.

    Perimmäisenä havaitsin seuraavan kysymyksen itselleni:
    Onko järkevää, että pieksän itseäni asioista joilla ei ole loppujen lopuksi yhtään mitään merkitystä, koska ne vain vaikeuttavat elämääni KUN ruoskin niistä itseäni?

    Kyse on aika pitkälti sallimisesta. Tiedän itse kieltäväni itseltäni ties mitä ja asettavani rajoja ja pakotuksia, kun minulla on paha olla. Sen sijaan, että käsittelisin sitä pahaa oloa, keskityn rajaamaan tekemisiäni ja haluamisiani. Eihän se niin toimi. Se on kuitenkin se oma naama siellä peilissä, joka _ikinen_ aamu, jota pitää tuijotella. Omaa itseä pitää muistaa pitää hyvänä. :)

  3. 3 nipsu 16/01/2010 at 10:51 am

    jep. kaikki alkaa oman itsensä rakastamisesta ja pitämisestä. oli se sitten taftimekko tai ökykallis shampoo, suklaalevy tai sen syömättä jättäminen. :)

    jos ei rakasta itseään niin muidenkin rakastaminen on feikkiä.
    elämä on lyhyt ja lapsuus vielä lyhyempi.

    kiitos taas näistä ajatuksista may ja muut!

  4. 4 thatmay 19/01/2010 at 6:17 pm

    sunsun: pätee ainakin minuun! siis että tukka hyvin kaikki hyvin.

    hauwerine: kiva kun otit aikaa ja kommentoit! eli ensimmäisen vuoden tavoitteena olisi tulla jollain tapaa valaistuneeksi omista toimintatavoistaan? kuulostaa helpolta ja tavoitettavissa olevalta päämäärältä. Kiinnostavaa olisi tietää, oletko jo itse päässyt kolmanteen vuoteen asti ja mitä silloin tapahtui?

    nipsu: onneksi sentään en ole koskaan juurikaan tuntenut _syyllisyyttä_ suklaan syömisestä :o)

  5. 5 Inna 20/01/2010 at 11:24 am

    Tuo harmaa mekko on todella kaunis, ihana.

  6. 6 May 20/01/2010 at 8:12 pm

    Inna, niin minustakin. Aluksi tilaamani versio oli liian suuri (mikä ihme vika näissä AllSaintsin kokomerkinnöissä on), ja vaihtokappale saapui juuri tänään postissa. Kohta pääsee mallailemaan!


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s




Ota yhteyttä

reallyclean@live.com

Viime päivien eniten klikatut

Enter your email address to subscribe to this blog and receive notifications of new posts by email.

Join 2 other followers

Kalenteri

January 2010
M T W T F S S
« Dec   Feb »
 123
45678910
11121314151617
18192021222324
25262728293031

Shop


%d bloggers like this: