Päivä kuin mikä tahansa toinen

Eräänä aamuna – ruuhkassa, työmatkallani – kuuntelin paljon kelvotonta musiikkia. Ainakin kaksitoista radiokanavaa tykitti joko itäeurooppalaista kansanmusiikkia, säätiedotteita tai pörssikursseja aivan loppumattomiin, ja jollain kanavalla kuului soivan huono cover-versio Garland Jeffreysin Hail Hail Rock’n Rollista, jota kaikki aikanaan pitivät todella kuulina, mutta joka nyt kuulosti todella huonolta. Kun tajusin, että versio ei ollut cover vaan alkuperäinen, hermoni sanoivat poks. Luulen huudahtaneeni ärsyyntyneenä ranskaksi ça m’énerve painottaen sekä tavuja ne että ve, niinkuin joskus on tarpeellista tehdä, jos puhuu ranskaa kuten syntyperäiset ranskalaiset, jota minä en ole.

Laitoin soimaan Underworldin Born Slippyn ja väänsin volyymin niin kovalle, että pieni riisikuppini alkoi vaappua musiikin tahdissa puolelta toiselle. Näin viereisissä autoissa kököttävien bisnesmiesten päiden kääntyvän suuntaani, mutta en välittänyt, koska ainakaan en ollut kaivamassa nenääni kuten he. Ohitin liituraitapukuun pukeutuneen ison mustaihoisen miehen, jonka päässä oli valkoinen fedora ja joka luuttusi talonsa edessä olevaa jalkakäytävää, ja oikeasti, jos hänellä olisi vielä ollut valkoiset mustanapilliset kalossit kenkiensä päällä, olisi hänen asunsa ollut täydellinen. Ehkä talo, jonka edustaa mies luuttusi, kuului jollekulle toiselle, missä tapauksessa mies olisi ollut koskaan näkemistäni kadunlakaisijoista parhaiten pukeutunut.

Sitten näin vanhan, ryppyisen naisen kiiltävänpunaisen Vespan selässä. Naisella oli punainen kypärä, parishiltontyyliset aurinkolasit ja tiukka nahkatakki. Hänen pitkät harmaat hiuksensa levisivät hulmuten kypärän alta, ja muistan ajatelleeni, että tuo jos mikä on eleganttia.

Haluaisin sanoa, että soitin sen jälkeen Lou Reedin Perfect dayn, ja että totesin päivän todellakin olevan täydellinen, mitä kumpaakaan en tehnyt. Eikö se olisi ollut liian kliseistäkin. Mutta aurinko sentään paistoi, koska muistan häikäistyneeni kääntyessäni kohti työpaikan parkkipaikalle vievää ramppia.

En tiedä, onko tällä kaikella mitään merkitystä.

Advertisements

2 Responses to “Päivä kuin mikä tahansa toinen”


  1. 1 KatriK. 20/01/2010 at 9:32 pm

    Tällä kaikella on merkitystä.

    Ihminen kulkee liian usein sumussa, ei näe mitään, ei oikeastaan edes kuule mitään muuta kuin oman poukkoilevan puheensa päänsä sisällä. Mutta sinähän näit ja kuulit, havainnoit ympäristöäsi, huomasit punaisen Vespan ja valkoisen fedoran. Minä en tainnut nähdä tai kuulla omilta sekavilta ajatuksiltani tänäänkään yhtään mitään, kaikki vain vilahteli ohitseni. Se on surullista, sillä maailmassa on paljon asioita, jotka kannattaisi nähdä ja kuulla.

  2. 2 kottarainen 21/01/2010 at 10:15 am

    Kuten yllä olevakin totesi. Samaa tulin sanomaan.

    Sillä, että sinä huomasit, on merkitystä.


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s




Ota yhteyttä

reallyclean@live.com

Enter your email address to subscribe to this blog and receive notifications of new posts by email.

Join 2 other followers

Kalenteri

January 2010
M T W T F S S
« Dec   Feb »
 123
45678910
11121314151617
18192021222324
25262728293031

Shop


%d bloggers like this: