Ylös

Tarjolla tänään: poubelle, raakana. Kirsikkana cocktailtikun päässä pari typerää metaforaa.

Tunnen oloni ravistetuksi kokispulloksi, jonka sisällä on pingispallo. Pingispallo yrittää silloin tällöin nousta ylös, välillä se kaihertaa kylkeäni, välillä taas laskeutuu pohjalle. Joskus se satuttaa mutta koko ajan tunnen sen sisälläni. Tällä viikolla itkeä pillitän milloin mistäkin asiasta, silmistä vuotaa vettä, tuntuu pahalta ja väsyttääkin keskimääräistä enemmän. Ebb, ebb, ebb.

On asioita, joita en saa sanoa ääneen. Miksi minä, miksi me, miksi hän?

Muistan, kun lokakuun lopussa kirjoitin ylläolevan kappaleen. Olin silloin aika täynnä kaikkea, ja se kaikki alkoi pikkuhiljaa läikkyä yli. Nyt kun katson taaksepäin, huomaan kuinka paljon on tapahtunut ja kuinka paljon olen kasvanut. Tai ei, varmaan seuraava lokakuu vetää minut taas pohjalle, ja silloin varmaan ajattelen, että olinpa alkuvuodesta naiivi kun luulin kasvaneeni. Cope, subir. Käsittelet asiat omalla tavallasi kun on pakko, ja toivot, että asiat muuttuvat parempaan suuntaan.

Ei meillä mitään synkeitä tai pelottavia salaisuuksia ole; olen oikeasti aika onnellinen. Ainakin juuri nyt tuntuu siltä. Itse asiassa elämän voisi sanoa suorastaan hymyilevän. Mitä nyt pojalla on vähän korvatulehdusta, se on taas alkanut kakata housuunsa, eikä sitä ole edelleenkään helppo saada aamuisin pukeutumaan saatikka harjaamaan hampaansa.

Olen monta kertaa miettinyt, kuinka paljon elämästäni haluan paljastaa täällä blogin puolella. Toistaiseksi kuvittelen olevani melko anonyymi, ja kuvittelen, että an0nyymiuden vuoksi voin paljastaa sielunelämästäni vähän enemmän kuin mitä normaalissa kanssakäymisessä jokseenkin tuntemattomien ihmisten kanssa paljastaisin. Sitten huomaan, että enhän minä ole oikeastaan kertonut mistään mitään. 

Tiedän, että on turhauttavaa lukea tekstiä, jossa ikäänkuin vihjataan, että kaikki ei ole kunnossa, että jotain on hampaankolossa, mutta ei sitten kerrotakaan mitä tai miksi, ja jätetään kaikki yksityiskohdat käsittelemättä – ainakin minua se ärsyttää suunnattomasti. Olen mielestäni juuri nyt kypsempi ja valoisampi käsittelemään tiettyjä asioita ja suhtautumaan niihin oikeassa perspektiivissä. Silti tietyt lähimenneisyyden tunteet ja ajatukset miltei vaativat tulla kirjoitetuiksi, vaikka olisinkin ainakin toistaiseksi päässyt niistä yli. Äh, en oikein osaa sanoa sitä mitä haluaisin. Tarkoituksenani kuitenkin on laajentaa blogini aiheskaalaa myös näihin aiemmin kipeisiin asioihin – silläkin uhalla, että tulen jollain tavalla leimatuksi, tai että tuloksena on rivo ja epäkoherentti yhdistelmä viimeisintä huutoa olevia vaatekappaleita ja kummallista tajunnanvirtaa.

Jään odottelemaan omaa inspiraatiotani.

Advertisements

4 Responses to “Ylös”


  1. 1 KatriK. 09/02/2010 at 10:22 pm

    Tiedätkö mitä? Minulla on juuri tuollainen pingispallo pullossa -olo ja kaikkea mahdollista läikkyy yli. En tiedä miksi, mutta oloni helpottuu kun luen tekstejäsi. Ikäänkuin antaisit sanat sille, mitä minä en ainakaan vielä osaa purkaa edes kirjaimiksi tai tavuiksi. Jatka samaan malliin!

  2. 2 Bisquits 10/02/2010 at 4:48 pm

    Minusta pienet säröt tuovat bloggaajaa paljon mielenkiintoisemmaksi ja ihmillisemmiksi, ihmisiksi. Olen itsekin miettinyt tätä asiaa paljon blogini suhteen. Pidänkö blogini ns. Hyvän tuulen blogina ja annan ihmisille sen kuvan, että kaikki on täydellistä? Vai kerronko joskus niistä pienistä säröistäkin? Olen kallistunut jälkimmäisen puoleen, koska muutoin kokisin esittäväni jotain muuta kuin mitä olen. En ole täydellinen, minullakin on ongelmia ja huonoja päiviä, ja haluan pitää blogissani edes pienen pisaran realistisuutta. Sitä luen mielellään muistakin blogeista, toki tietyissä rajoissa. Jos blogi on ainaista valittamista, ei sitä jaksa ehkä pidemmän päälle lukea.

  3. 3 Susanna 10/02/2010 at 6:37 pm

    Noi on vaikeita juttuja, mitä kertoa, mitä ei. Itse olen monen asian suhteen valinnut avoimuuden, vaikka nykyään en enää mitenkään anonyymi olekaan. Siitä on ollut paljon hyötyä, oikeastaan enemmän hyötyä kuin haittaa: a)ne tutut ja naapurit jotka blogia lukevat joko avoimesti tai “salaa”, eivät kysele typeriä kysymyksiä mistään asiasta, saavat juorukiintiönsä täyteen blogista eikä tarvi turhia höpötellä, b)olen saanut verratonta vertaistukea sellaisiinkin asioihin, missä olin naiiviudessani kuvitellut olevani jotenkin yksin, olen myös saanut ihan oikeita uusia IRL ystäviä juurikin tällä tavoin. c) avautuminen vaan helpottaa niin pirusti.

    Ahdistuksesta ja paniikkikohtauksista en osannut puhua edes epäsuorasti ennenkuin ne oli jo paranemaan päin. Se tuntui liian henkilökohtaiselta.

    Yhden asian suhteen mulla on kans tuo pingispallo kurkussa -fiilis, ja nyt toivoisin kovasti että mulla olisi anonyymi blogi. Tuntuu siltä niinkuin olisi suuri salaisuus (tai no onkin), mutta kaikkea ei tarvi naapureidenkaan tietää. Sitten kommentoin aihetta sivuavia blogeja omalla nimelläni holtittomasti :)))

  4. 4 May 11/02/2010 at 10:57 am

    Kiitos kaikille mielipiteistä ja näkökannoista. Yritin vastata kaikille jotain järkevää, mutta en onnistunut siinä kovin hyvin, joten sanon vain kiitos. Jokainen auttoi minua näkemään hieman selvemmin! Susannan kommentin viimeiseen lauseeseen samaistun sataprosenttisesti :o)


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s




Ota yhteyttä

reallyclean@live.com

Enter your email address to subscribe to this blog and receive notifications of new posts by email.

Join 2 other followers

Kalenteri

February 2010
M T W T F S S
« Jan   Mar »
1234567
891011121314
15161718192021
22232425262728

Shop


%d bloggers like this: