Hiukset, osa II

Kuka tietää, mitä kuvassa esiintyvät kierrepötkylät ovat? No hiusruuveja. Tai ainakin itse nimitän niitä hiusruuveiksi, vaikka oikeastaan on aivan sama, mikä niiden nimi oikeasti on. Se, mikä on tärkeää, on se, että tänään löysin niitä kaupasta kymmenen vuoden tauon jälkeen.

Oikeastaan vieläkin tärkeämpää on se, että nyt voin taas vihdoin mennä töihin hiukset kiinni. Palataanpa ajassa kymmenen vuotta taaksepäin.

Oli toukokuu ja olin matkustanut junalla Pariisiin. Osallistuin erääseen melko viralliseen koulutustilaisuuteen, joka kesti koko päivän. Kouluttaja oli eräs hyvin elegantti ranskalainen leidi: hänellä oli yllään virheettömät nahkaiset korkokengät, laadukas jakkupuku, epäilemättä aito helminauha, silkkipusero. Ja se tukka. Sitä oli selvästi paljon, ja se kiilsi. Vaikka hiukset olivat nutturalla, saattoi kuvitella, kuinka ne aaltoilisivat tuulessa, jos ne päästäisi vapaaksi. Mutta tässä tilaisuudessa ne olivat kaikkea muuta kuin vapaat: nuttura oli täysin kompakti, mistään ei pilkottanut ylimääräisiä hiussuortuvia, jokainen hius oli omalla paikallaan.

Luennoitsijaa oli paitsi ilo katsella, myös ilo kuunnella: aamupäivä sujui kuin siivillä. Lounastimme yhdessä ryhmän kanssa ja jatkoimme iltapäivän luentoa määräaikaan. Ohjelmassa oli tiiviimmänpuoleinen power point -esitys, karttakeppikin taisi olla käytössä. Teimme kukin keskittyneesti muistiinpanoja, kunnes. Fliu. Katsahdin vaihvihkaa vierustoveriani. Hänkin oli huomannut sen. Niitä oli vain muutama, mutta ne putosivat aivan luennoitsijan ohimolle. Hän sipaisi päätään, tasoitti karkuun lennähtäneet hiukset ja jatkoi esitelmäänsä.

Fliu, flui, hops. Salin ilmapiiri jännittyi. Pingotin kasvoilleni neutraalin ilmeen enkä ollut huomaavinanikaan. Nyt nutturasta erosi jo melko paksu hiuskimppu. Fluuuuup. Luennoitsija käänsi päätään liiotellun huolettomasti niin, että epäjärjestyksessä oleva puoli oli varjossa, ja koitti vaivihkaa  nipistää vapautuneet hiukset takaisin hiuskampansa syövereihin toisella kädellään. Salillinen kuulijoita huokaisi helpotuksesta.

Sitten, kahden slaidin jälkeen, koko nuttura alkoi hiljalleen …vajota. Suortuva toisensa jälkeen valahti alas, luennoitsija teki korjausliikkeen toisensa perään, mutta turhaan. Yleisö odotti henkeään pidättäen. Laskisiko luennoitsija karttakepin pöydälle voidakseen palauttaa hiuksensa asialliseen järjestykseen, vai jatkuisiko draama? Se jatkui. Luennoitsija luennoi luennoimistaan, nyt hienoinen puna poskillaan, kunnes toinen puoli hiuksista valui valtoimenaan ja hiusten alta alkoi paljastua jonkinlainen sininen banaaninmuotoinen muovipidike. Huomioni kiinnittyi luennoitsijan otsalla helmeileviin hikikarpaloihin ja toivoin, että maa hänen allaan aukeaisi ja päästäisi hänet tuskistaan ja meidät myötähäpeästämme.

En muista, miten esitelmä päättyi, mutta muistan traumatisoituneeni siinä määrin, etten sen koommin ole itse esiintynyt työpaikalla tahi muissa virallisemmissa tilaisuuksissa hiukset kiinni. Luultavasti samoihin aikoihin kirkastin mieleeni seuraavat hiusteesit:

  • Työpaikalla ei voi esiintyä muovinen hainhammasnipsu päässään. Ei vaan voi, oli kyseessä miten chic tai huomaamaton nipsu tahansa.
  • Hiukseni eivät myöskään voi töissä olla tavallisella poninhännällä: näytän siltä kuin olisin menossa talonmaalaustalkoisiin. Ja sitäpaitsi hiuslenksut  tuntuvat valuvan poninhäntää pitkin ja niitä pitää koko ajan olla kiristelemässä. Ei, ei ja ei.
  • Hiuspinnit ne vasta kamalia ovatkin: omaan kuontalooni niitä saa ladata melkoisen pinon, jotta kampaus pitäisi, mutta silti niitä alkaa päivän mittaan pongahdella ulos milloin mistäkin kohtaa. Ei hyvä.

Parasta on pestä hiukset aamulla, föönata ne kuiviksi ja jättää auki. Ainakin niitä voi silloin kammata, olivatpa ne muuten kuinka epäsiistit hyvänsä.

Paitsi, jos sattuu omistamaan muutaman hiusruuvin. Hiukset kiekuralle, yksi ruuvi kiekuran yläpuolelta alaspäin, toinen alapuolelta ylöspäin, ja siinä se. Pitää koko päivän, ei hetkuile eikä hytkyile, eikä ulospäin näy muuta kuin …hiusta.

Jes, jes, JES!

Advertisements

14 Responses to “Hiukset, osa II”


  1. 1 Hauwerine 27/02/2010 at 6:40 pm

    Ah mikä myötähäpeä tuli tuosta tarinasta! :D

  2. 2 Nina 27/02/2010 at 6:58 pm

    Mä en yhtään tajunnut miten noi siis laitetaan?! :) Mutta hyvältä kuulostaa.

    Nim. ponnari töissä joka päivä

  3. 3 thatmay 27/02/2010 at 7:07 pm

    No ne toimivat vähän niinkuin hiuspinnit: siinä kohtaa missä tavallinen hengetön (siis hiuspinni) vaan liu’utettaisiin hiusten sekaan, niin ruuvi ruuvataan hiuksiin niin, että se kuroo pitemmät hiukset juurien lomaan koko ruuvin matkalta. Olikohan tästä selostuksesta mitään apua.

  4. 4 Kamicha 27/02/2010 at 7:32 pm

    Vau, nuohan olisivat ihan minun juttuni!

    Kuulun nimittäin siihen ihmisryhmään, jolla tukka on melkein aina kiinni – föönaus on minulle jotenkin ihan ylitsepääsemättömän raskas operaatio aamuisin. Yleensä pyrin tekemään nutturoista sillä tavalla huolettoman näköisiä ettei muutama irtoileva haiven haittaa.

    Sarjassamme kummallisia kauneusvinkkejä, nutturantäyte, valkki eli rotta kannattaa tehdä omista hiuksista. Niitä siis kerätään vähitellen hiusharjasta ja kun niitä on nyrkinkokoinen möykky niin koko kasa pestään ja samalla vanutetaan / sotketaan sopivan malliseksi möhkäleeksi, yleensä pötkyläksi tai litistetyksi palloksi.

  5. 5 Piitu 27/02/2010 at 8:07 pm

    Mielenkiintoisia nuo hiusruuvit, täysin uusi tuttavuus! Huh, tuo luennoitsijan hiusjuttu on aivan karmaiseva, luultavasti niitä hetkiä joita ei ihan heti unohda :-o

  6. 6 Bisquits 28/02/2010 at 6:34 pm

    Mää en vaan käsitä, miten nuo ruuvit toimii…? Tarvin ilmeisesti kuvan, koska muuten en älyä. ;-)

  7. 7 thatmay 01/03/2010 at 5:09 pm

    Haa, mun täytyy varmaan tehdä tästä joku video. Uusmedia täältä tullaan!

  8. 8 thatmay 01/03/2010 at 5:15 pm

    Kamicha, enpä ollut noita muistaakaan, valkkeja! Eiköhän mulle ole niistäkin jäänyt jotain traumoja, Lotta-kirjoista ;oD

  9. 9 aini 01/03/2010 at 9:01 pm

    En kans koskaan oo kuullut moisista! Ja en kertakaikkiaan tajua miten sitä käytetään, tee se video, joohan! :D

  10. 10 Anna-Maria 02/03/2010 at 5:50 pm

    Mäkään en ihan hiffannut, mutta nuo kuulostaa tosi hyvältä! Mistähän moisia saisi?:)

  11. 11 May 03/03/2010 at 3:00 pm

    Itse olen näitä löytänyt ihan kummallisista kaupoista, tyyliin jonkun Vapaavalinnan pölyiseltä Cailap-hiusdonitsihyllyltä. Näiden ruuvien pakkausmateriaalit heitin tietenkin roskiin alta aikayksikön, mutta saksalaisesta päivittäiskosmetiikkaketjusta nimeltä Schlecker näitä löytyi, juurikin niiden hainhampaiden ja hiuslenksujen viereltä.

  12. 12 Prefecta 07/03/2010 at 4:34 pm

    Tää ratkaisi monta pulmaa, kiitos!

  13. 13 thatmay 07/03/2010 at 4:42 pm

    Ja nyt pääsin lunttaamaan näiden hiustuotteiden merkin: Edita Piaff (luit oikein), joka näemmä on osa BaByliss Germanya. Netistä näitä ei tunnu löytyvän, mutta Google on pullollaan ihmisiä, jotka kyselevät toisiltaan, mistä näitä hair screwsseja oikein saa.


  1. 1 Kuulit oikein: vaaleanpunainen kukkamekko « Clean Trackback on 07/03/2010 at 3:58 pm

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s




Ota yhteyttä

reallyclean@live.com

Enter your email address to subscribe to this blog and receive notifications of new posts by email.

Join 2 other followers

Kalenteri

February 2010
M T W T F S S
« Jan   Mar »
1234567
891011121314
15161718192021
22232425262728

Shop


%d bloggers like this: