Archive for the 'Spending it' Category

Lasten juttuja

Nyt en ainakaan voi väittää, ettenkö olisi saanut sormia multaisiksi ja saappaisiin ruohotahroja. Kevät kasvaa kohisten.

Viime aikoina olen lähinnä ollut kiinnostunut lasten ulkoilma- ja tee-se-itse -jutuista. Joitakin suosikkejani:

Viime viikonloppuna inspiroiduimme tietokirjoista ja kokeilimme, voiko sellaisen tehdä itse. Etsimme netistä mustavalkoisia kuvia piraateista, merirosvolaivoista, aarrearkuista ja papukaijoista. Printtasimme ne, ja leikkelimme lisää kiinnostavia kuvia ja aarrekarttoja sanoma- ja aikakauslehdistä. Näytin, miten paperia voi polttaa hiiltyneeksi reunoista, tai värjätä vanhan näköiseksi teellä ja kahvilla. Väritimme, liimasimme ja koostimme.

Hieno kirja siitä tuli.

Advertisements

Sunnuntai on usvainen

harmaa01

harmaa02

harmaa03

Olen ehkä lopullisesti(kin) sitä mieltä, että minun ei vaan kannata yrittää käyttää värejä, siis muita kuin vaatekaappi-inventaarin jälkeensä jättämiä. Sen sijaan huomaan, että voin silti elää ilman mustaa ja valkoista. Tekstuurit ovat minusta tänään aika paljon mielenkiintoisempia kuin värit: liukas ja kiiltävä hame pörröisen neuleen kanssa sopii hyvin sunnuntaihin, vaaleista sukkahousuista nyt puhumattakaan – täysin etiketin mukaiset (sen etiketin mukaan, joka sanoo että mustia sukkiksia käytetään vain iltamenoissa). Kengiksi haaveilen eräitä tummanharmaita mokkanahkaisia tennarin näköisiä popoja, joissa on pinkit (kumi) nauhat…

Äh, ilman brändien mainintaa on vaikea pitää lähinnä vaatteisiin keskittynyttä blogia. Vaikka siis pääpainon pitikin olla minussa eikä vaatteissa. Ajattelin, että jos en mainitse, mistä mikin vaate on hankittu, nostaisin ne esille sellaisena kuin ne ovat, siis ilman brändin tuomaa ennakkolatausta. H&M-mekko ja Comptoir des Cotonniers -mekko kuulostavat erilaisilta niin materiaaliltaan, muodoltaan kuin hinnaltaan, vaikka en olisi koko mekkoa vielä nähnytkään. Ajattelin, että jos en anna itselleni lupaa kertoa, mistä mikin vaate on hankittu, katsoisin myös kaupoissa vaatteita uudella silmällä – en sillä perusteella, että on cool ostaa vaatteensa vaikka Sadig & Voltairelta, vaan siksi, että jokin vaate on kaunis, käyttökelpoinen tai sopiva merkistä huolimatta. Ja vielä ajattelin eristäväni itseni sellaiselta paheksuvalta kritiikiltä, jonka mielestä olen “taas käynyt shoppailemassa”, kun päälle pukemistani vaatteista ei olisi tiennyt, ovatko ne uusia vai käytettyjä.

Huomaan, että nämä pohdintani kuulostavat tynnyrissä kasvaneen materialistin höpinöiltä. Kuka enää oikeasti välittää siitä, minkä merkkiset vaatteet ovat in? Mutta kun minä luin juuri taas Alissa Quartin Branded:in, ja pienen pojan äitinä nousin mielessäni barrikadeille materialismia vastaan. Omia kulutustottumuksiani muokkaamatta, tietenkin. Tai kyllähän minä kulutustani olen sen verran miettinyt, että yritän välttää mielitekoja, joiden motiivi on jotakuinkin “mutta kun se näytti niin hyvältä Carrien päällä”.

Höllennän kuitenkin itsekuria: silkkihame on IKKSin verkkokaupasta bongattu nappihankinta, kaikki muu vanhaa. Ja ne unelmakengät ovat nämä.

Jotain lämmintä

lesmillebrins01

lesmillebrins02

Olen viime aikoina tullut hyvin kiinnostuneeksi kevyiden yläosien ja paksujen kyynärvarsia lämmittävien asioiden avioliitosta. Selviäisiköhän talvestä lyhythihaisilla neulemekoilla?

Stefania di Petrillon suunnittelemat villa-asusteet hivelevät mielikuvitustani – kuvassa ranteenlämmittimet. Lankapötkylöitä ompelukoneella kiinni toisiinsa, sisäpuolelle kuminauhaa – helppo tuunausidea vai hillitön lankapainajainen?

Poliittisesti epäkorrektia kierrätystä

blueq01

blueq02

Jollain tapaa oudon ajankohtainen aihe on löytänyt tiensä BlueQ:n meikkipussin kuvitukseksi. Mitä siinä Anna-lehdessä naisen paikasta hiljattain älähdettiinkään? Tokihan jokapaikantyttönä tarjoilen crème de la crèmea ärtyneenä patonkia repivälle miehelleni, korkokengät jalassa luonnollisesti.  Onneksi on mummi vauvaa syöttämässä, johan ne nailonit menisi riekaleiksi jos vielä siihen hommaan pitäisi ryhtyä. Ha!

Muistakin tabuista satiiria iskevän BlueQ:n laukkusarjan materiaali on kierrätetyistä jyväsäkeistä ja muovipulloista valmistetusta langasta kudottua “kangasta”. Jos minulla olisi tarpeeksi pokkaa, hankkisin vielä Wash away your sins -suusuihketta, Looking good for Jesus -kimallevoidetta, Cat butt -autonraikastimia ja Let’s pretend I give a shit -purkkaa.

“Awesome stuff you totally need!”

Onnea on…

silkkipyjama01

silkkipyjama02

…kun löytää kellarista laatikollisen teinivuosina äänitettyjä c-kasetteja ja muistaa, miksi musiikkia kannattaa kuunnella muualtakin kuin radiosta, iPodista ja YouTubesta.

Onnea saattaa myös olla silkkipyjama. Ihan aitoa silkkistä minulla ei koskaan aiemmin ole ollut. Ylellisyyttä! Semminkin kun settiin kuuluu housut, toppi ja kolmeneljäsosamittainen takki.

Silkkipyjamahan ei varsinaisesti ole tarkoitettu nukkumiseen, siihen se on mielestäni aivan liian joustamaton. Omiaan se onkin nimenomaan eleganttiin kotona loikoiluun ja silloin, jos haluaa löhöillessäänkin teeskennellä edustuskelpoista.

Jos vaikka joku tärkeä sattuisi soittamaan ovikelloa…

Reiän metafysiikka

ripped

Silmäpaoille revityt huivit ja laivan kokoiset rikkinäiset t-paidat riippuivat vieri vieressä Zaran tangoissa. Niiden yläpuolelle oli asetettu kyltti Nouvelle collection. Mitä? En ole muodin edelläkävijä, mutta jotenkin odotin, että tänä syksynä niittirepaleromantiikka olisi jo väistynyt jonkin muun tieltä. Vai kuvastavatko mallistot maailman tilaa? Työpaikka meni alta, asuntolainan lyhennykset myöhässä, Kiinassakin kuului joku kylä hautautuneen mutaan.

Ja meidän kun piti taistella minihameella lamaa vastaan.

Miksi revitty on trendikästä? Aidot repaleet kai syntyvät käytössä. Minullakin on farkut, jotka ostin vuonna 2001 – ne ratkesivat polvien kohdalta aivan muutama päivä sitten. En silti raaski heittää niitä pois, koska ne istuvat mainiosti. Ja tuntuuhan se sentään hyvältä mahtua melkein kymmenen vuotta vanhoihin farkkuihin. Mutta mikä on kaupasta revittynä ostetun t-paidan funktio? Mitä se kertoo? Rakastan tätä paitaa niin paljon, että puen sen, vaikka se on jo aivan rikki? Mutta sehän on uusi. Hmm.

Olen antanut itselleni kertoa, että punk syntyi aikoinaan poliittisen ja taloudellisen tilanteen seurauksena. Vihainen nuoriso teki vihaista musiikkia ja pukeutui vihaisiin vaatteisiin. Punkpukeutuminen nähtiin kai vastalauseena vallassa olevien porvarien vanhoillisena pidetylle tyylille. Grunge teki saman yhdeksänkymmentäluvun alussa – juppius ja kulutus olivat out, elämää piti yksinkertaistaa. Yksilöä korostavat olkatoppaukset ja futuristinen blingbling hävisivät. Grungemateriaalit olivat kulutusta kestäviä. Farkut, armeijatakit, Converset. Reiät ja nypyt kuuluivat asiaan, koska niitä nyt vain tulee vaatteisiin, joissa eletään vuodesta toiseen. Grungetyyli kulminoitui Kurt Cobainin MTV Unplugged – villatakkiin. Siihen legendaariseen kodittoman miehen villatakkiin.

Mitkä sitten ovat vuoden 2009 reikämuodin vaikuttimet? Nyt yhdistetäänkin kulahtanut ja kullattu; venyvä itsetehty ja korkeaharteinen luksustuote. Tai sitten luksustuote on kulahtanut. Miksi? Voisihan tässä myös kysyä, miksi mikään on trendikästä ja pohtia, miten muoti syntyy ylipäätään. Yleinen asiaintila, kyllästyminen edelliseen, uusien materiaalien keksiminen, vanhojen yhdistely, ketjureaktiot. Harva keksii nykyään aidosti uutta. Toisaalta, miksi pitäisikään.

Ehkä revittyä neulosta pitää arvottaa vain esteettisten ominaisuuksiensa vuoksi. Vaatteitahan kuvaillaan usein sanalla kaunis – itsekin pidän kauniista vaatteista ja tavaroista. Mahdollisesti filosofisena kannanottona? Reikä, tuo tuntematon tyhjyys. ”Olevainen ja ei-olevainen kumpikin herättää toisen esiin; samoin kuin vaikea ja helppo, kaukainen ja läheinen, korkea ja matala […]”*

Käyn usein katselemassa Sugar Kanen purettuja t-paitoja. Saatan kuvitella mielessäni, miltä viileä purettu kude tuntuisi iholla. Jes! Nämä ovat elämys, leikkiä materiaalin kanssa. Raikkautta. Tätä lisää.

Taisin taas lähteä sivuraiteille. Kuka minä olen puhumaan? Nytkin käytin kaksi tuntia elämästäni kirjoittamalla kahdeksan kappaletta rei’istä sanomatta oikeastaan mitään. Lopettaisin mielelläni toteamalla ostaneeni sen reikähuivin, mutta eikö se olisi aika kliseistä. Sanon sen sijaan, että ostin yhden pellavaisen alemekon. Sekin oli massatuotantoa.

*) Teosofi Pekka Ervastin Tao Te Ching -suomennos vuodelta 1925.
Kuva: Revitty t-paita Polyvore, muut filtterit ja taustat sxc.hu ja minä.
N.B. Omistan erinäisiä itserevittyjä ja/tai leikeltyjä t-paitoja, joista pidän kovasti.

Brown kuulostaa paremmalta kuin ruskea

brown01

Voi olla, että olen pääsemässä yli mustasta. En toki työvaatteiden osalta, sillä ei ole stealth-housuja voittanutta. Muutoin en ehkä enää jaksa rokkia, shinea, kovaa metallia, nahkakääreitä.

Haluan pukeutua Max & Co:n kamelinruskeaan kashmirneuletakkiin ja tummansiniseen skottiruutuhameeseen. Ja ruskeisiin saappaisiin. Niin Clueless. Takinliepeeseen tietysti nauharuusuke, sellainen esteratsastuskilpailuhenkinen.

Tilasin DAY Birger et Mikkelsenin silkkisen pyjamasetin. Haalean pinkin! Siihen sopivat revityt ruskeat ranteenlämmittimet. Sentään jotain grungea pikkusievän kaveriksi.

Loppukesä taitaa kulua valkoisessa pellavamekossa ja haaleanbeesseissä hapsusandaaleissa.


Ota yhteyttä

reallyclean@live.com

Viime päivien eniten klikatut

Enter your email address to subscribe to this blog and receive notifications of new posts by email.

Join 2 other followers

Kalenteri

November 2017
M T W T F S S
« May    
 12345
6789101112
13141516171819
20212223242526
27282930  

Shop