Archive for the 'Stealth' Category

Univormuprojekti: täydellinen epäonnistuminen

Lienee tullut selväksi, ettei blogini ole millään muotoa muotiblogi. Tyyliblogistinakaan en tunne viime aikoina juuri kunnostautuneeni. Siihen on varmaan eniten syynä se, että stealth-vaatetus ei ehkä sittenkään pitemmän päälle tunnu tyyliltä, vaan pakon sanelemalta pahalta. Univormulta.

Ihailen oikeasti niitä naisia ja miehiä, jotka onnistuvat jokapäiväisellä tyylilllään olemaan sekä toimiston pukukoodin mukaisia että luovia pukeutujia. Oma univormuprojektini on ollut yksi hemmetin suuri epäonnistuminen. Ei vaan ole aikaa, eikä 7/7-inspiraatiota, tai siis 5/7-inspiraatiota. Muistelen erästä kollegaani monien vuosien takaa – hänellä oli joka päivä päällään samat vaatteet, mutta tennarit ja Swatch-kello vaihtuivat joka päivä. Hän olikin mukana jossain Swatch-klubissa ja taisi omistaa kaikki siihen mennessä valmistetut Swatchmallit. Se oli sitä aikaa, kun uusmedialasit vielä tekivät tuloaan.

Ajattelen jotain Sex and the Cityn Mirandaa – olisipa minullakin joku Pat Field jokapäiväisenä henkilökohtaisena stylistinä, mutta lienee parasta tyytyä siihen faktaan, että olen tosi tylsä arkipukeutuja. Onneksi sentään saan hieman ilotella viikonloppuisin. Niin ja hei etätyöpäivinä – niitäkin tosin on mahtunut kalenteriin viime aikoina hyvin niukalti.

Mitä se oma tyyli oikeastaan on? Sitä, millaiseksi itseni tunnen vai sitä, millaisena muut minut näkevät?

Kuvituksen pohjat www.designersnexus.com ja www.sxc.hu 

Poikkeama

silkpyjama

Kun aamulla huomaa unohtaneensa, että seuraavat kaksi viikkoa tulevat kulumaan puolipäivälomailun merkeissä, on aihetta juhlaan. Miten tällaisen asian voi ylipäätään unohtaa?

Mustista housuista ja valkoisesta kauluspaidasta koostuva combo sai tänään jäädä henkariin. Ylileveät tummanharmaat stealth-villakangashousut, luunvalkoinen yöpaita ja lötkö pörröneule saattaisivat paremmin sopia tammikuuhun, mutta rusketuksesta on nautittava nyt kun sitä vielä on.

Brown kuulostaa paremmalta kuin ruskea

brown01

Voi olla, että olen pääsemässä yli mustasta. En toki työvaatteiden osalta, sillä ei ole stealth-housuja voittanutta. Muutoin en ehkä enää jaksa rokkia, shinea, kovaa metallia, nahkakääreitä.

Haluan pukeutua Max & Co:n kamelinruskeaan kashmirneuletakkiin ja tummansiniseen skottiruutuhameeseen. Ja ruskeisiin saappaisiin. Niin Clueless. Takinliepeeseen tietysti nauharuusuke, sellainen esteratsastuskilpailuhenkinen.

Tilasin DAY Birger et Mikkelsenin silkkisen pyjamasetin. Haalean pinkin! Siihen sopivat revityt ruskeat ranteenlämmittimet. Sentään jotain grungea pikkusievän kaveriksi.

Loppukesä taitaa kulua valkoisessa pellavamekossa ja haaleanbeesseissä hapsusandaaleissa.

Okay, I was going for stealth. And also it’s very slimming.

pants

Myöhäisherännäisenä kuulin O.C:sta vasta muutama kuukausi sitten. Uutispimennossa olleena luulenkin voivani väittää, että yhtä varmaa kuin se, että Christmukkah on O.C:n tuotantotiimin keksintö, on myös se, että termi stealth-pukeutuminen on minun keksintöni. Seth Cohen, bite me.* Stealth-pukeutuminen ideologiana on nimittäin kehittynyt ja jalostunut pääkopassani siitä lähtien, kun kymmenisen vuotta sitten nousin ensimmäisen työpaikkani paraatisisäänkäynnin portaita jalassani uudet, epämukavat t-remmikengät ja päälläni harmaa InWearin jakkupuku, joka näytti reiteni ja takamukseni hyvin epäedullisessa valossa. En muista tuosta ensimmäisestä työpäivästä juuri muuta kuin sen, kuinka paljon päälläni olevat vaatteet minua vaivasivat. Jotain oli tehtävä.

Stealth-pukeutumisen spirituaalinen (hei ei saa nauraa) lähtökohta on näkymättömyys, vaivattomuus, käytön huomaamattomuus. Stealth-vaate herää henkiin kantajansa päällä korostamatta liikaa itseään. Samalla vaate itsessään voi kuitenkin olla jotain todella huomiotaherättävän upeaa. Siinä on ehkä jotain samaa kuin taossa: “Tasaisuus on se, mitä ei voi nähdä sitä katsellessa. Hiljaisuus on se, mitä ei voi kuulla sitä kuunnellessa. Harvinaisuus on se, mihin ei voi koskea sitä yrittäessä.” Stealth ei kuitenkaan tarkoita harmaahiirulaisuutta, vaikka olen minä ehkä sitäkin elämäni erinäisissä vaiheissa kokenut. Se ei myöskään missään nimessä oleta kantajansa läpinäkyvyyttä.

Oman stealth – vaatteistoni perusta on useahko pari varmaakin varmempia mustia, pitkiä housuja – niitä leveälahkeisia. Pillilahkeet, kellohameet, shift-dressit jäävät toinen toisensa jälkeen vaatekaapin syövereihin pölyttymään. Joskus stealth-housut vaihtavat väriä harmaaseen, valkoiseen tai denimiin, mutta fit pysyy samana. Miksi vaihtaa jotain, joka toimii?  Lisäinspiraatio on silti silloin tällöin paikallaan. Tavoitteena on univormutyyppinen peruspuvusto, johon voidaan lisätä sopivassa suhteessa pippuria omien mielihalujen mukaan:

*) O.C:ta tuntemattomille tiedoksi, että otsikossa siteerattu O.C:n Seth Cohenin roolihahmon esittämä repliikki ja sen johdannaiset ovat sittemmin iskostuneet kulttuuriimme lähinnä printattujen t-paitojen ja mukien muodossa, ks. esim. Cafepress.com.

Ota yhteyttä

reallyclean@live.com

Enter your email address to subscribe to this blog and receive notifications of new posts by email.

Join 2 other followers

Kalenteri

July 2017
M T W T F S S
« May    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31  

Shop