Archive Page 2

Mukavuusalue

Yleensä kaihdan kuviollisia kankaita pukeutumisessa: etenkin vartalon yläosassa ne saavat usein kasvoni näyttämään entistä läikikkäämmiltä. Eilen katselemani Project Runwayn printtikankaanvalmistusjakso innosti kuitenkin kaivelemaan vaatekaappia graafisten kuvioiden toivossa.

Hep! Ikivanha mustavalkoinen kukkahame on helppo ja turvallinen, ja sen kesäiset harsohelmat saa varsin hyvin tasapainotettua hakaneuloilla ja mustalla villaneuletakilla.

Printti-inspikseen Spoonflower, Emilio Pucci, Designers Guild.

Advertisements

Hävinnyt käännettäessä?

Jokakeväinen englanniksikirjoittamisenkaipuu on taas iskenyt. Hitsi. Huomaan pyöritteleväni tulevia blogitekstejä mielessäni englanniksi – mitä tämä nyt on olevinaan. Miksi minä aloin tämän suomeksi alunperinkään. Ai niin, tuollahan se lukee. Sanat ovat menettävinään merkitystään vieraalla kielellä kirjoitettuna, ja haluan pysyä niissä merkityksissä, jotka olen ensisijaisesti elämäni aikana oppinut. Mutta kun minä en ehkä sittenkään tiedä, profiloinko itseni tulemaan ymmärretyksi lähinnä vain suomalaisen vaiko koko anglofonisen blogistanian piirissä. Sitäpaitsi suomikin tuntuu silloin tällöin vieraalta kieleltä. Huomaan, ettei  kielikorvani enää ohjaakaan minua erehtymättömästi. Red alert!

Meidän koko perhe on aika kaoottisessa olotilassa mitä puhuttuun kieleen tulee.  Muistan joskus ihmetelleeni amerikansuomalaisten finglishiä, mutta nyt huomaan meidän perheessä tapahtuvan saman jutun – kuudesta kielestä (kolme kotikieltä ja kolme Luxemburgin kieltä) syntyy aikamoinen sekamelska, kun asioita kuvaamaan vakiintuu se termi, joka nyt sattuu asiaa parhaiten kuvaamaan. Jos sanomme route nationale, tiedämme heti, mistä tiestä puhutaan. Lainasanoissa ei kylläkään taida olla mitään uutta, ja oletan muiden sekakansallisten expatriaattiperheiden kamppailevan samojen kysymysten kanssa.

Poikani pyysi minua eilen leikkimään kanssaan lohikäärmettä ja stegosaurusta ranskaksi, jota hän ei siis lähtökohtaisesti puhu.
– “Äiti, tuuksä mun kaa puhumaan ranskaa? Mä oon hirmuinen lohikäärme ja sä oot stegosaurus. Tötö fee ksö-ö pipi? Tu le fee trua!”
Vastasin: -“Non, j’ai pas besoin de faire pipi. Et toi?”
– “Jaa-a”.

Sardiinisavusuolatahna ja ciabatta

Miehelläni on tapana tehdä yöpalaksi sardiineista, sipulista ja suolasta muussi, joka sekoitetaan kupissa krouviksi ja haarukoidaan suuhun sen kummemmin ihmettelemättä. Ruokasnobi pääsi mellastamaan snobiruokakaupassa ja sai idean.

Otetaan purkillinen sardiineita. Ei mitä tahansa sardiineita, vaan ranskalaisia käsinvalikoituja, käsin perattuja ja käsin dekapitoituja sardiineita oliiviöljyssä.

Otetaan hyppysellinen walesilaista Atlantin merisuolaa. Savustettua merisuolaa.

Valitaan oman maan sipulinipusta kaunis ja kirpeä punasipuli.

Valutetaan sardiineista liika öljy pois ja sekoitetaan kaikki ainekset tahnaksi sopivaksi katsotulla työvälineellä, esimerkiksi haarukalla.

Tarjotaan vastapaistetun ciabattan päällä vesikrassilla höystettynä. Ruokasnobi on tyytyväinen!

Mekko, jakku ja vyö

Kamerani on pääsiäisen aikaan mystisesti kadonnut – samaan aikaan, kun tietokoneeni tilttasi ja jouduin ostamaan uuden. Uudessa ei tietenkään ole muita kuvankäsittelyohjelmia kuin Windowsin oma, hyvin rajoittunut valokuvankäsittelyohjelma, Photoshop Elementsin installointi-CD on myös hävinnyt, enkä oikein jaksaisi nyt perehtyä GIMPin tai muunkaan uuden opetteluun. Kohtalon ivaa vai mitä, mutta edes Elementsin ilmainen trial-versio ei suostunut latautumaan koneelleni.

Mutta kuvaamaan oli päästävä, eilinen asu nimittäin on mielestäni siinä määrin ominta itseäni, etten halua sen unohtuvan.  Kännykkäkamera apuun ja anteeksi puuroinen kuvanlaatu.

Olen oikeastaan todella iloinen siitä, että armeijanvihreää saa taas kaupoista. Sävy nimittäin saa silmäni heijastamaan vihreää ja laimentaa kasvojeni punaläikkäisyyttä, mikä tietysti on hyvä homma. Edellinen armykausi jätti kaappiini muutamia peltivihreitä vaatteita, mutta ei läheskään tarpeeksi, joten taitaa olla aika ryhtyä hamstraustalkoisiin.

Puuvillajakun alla on helmiäisenhohtava, kiertäväsaumainen,  drapeerattu (olen katsonut liikaa Project Runwayta) kupromekko, jonka alle en ole osaavinani pukea ihonvärisiä sukkahousuja. Tätimäistä? Sellaisenaan mekko on makuuni hiukan liian tyttömäinen, mutta poleteilla, puuvillalla ja denimillä siitä saa hyvinkin käyttökelpoisen.

Hiuksista …taas

  1. Tässä ovat hiukseni muutama vuosi sitten: kuva taitaa olla peräisin edellisestä blogistani. Tällä värillä on menty jo lähemmäs kymmenen vuotta. Tuhkanruskea pohja, johon on lisätty vaaleita raitoja… ja lisätty, ja lisätty, ja lisätty. Eikös tuo kuitenkin näytä aika …feikiltä?
  2. Aikatauluongelmat ja maailman yleinen kaaos saavat aikaan maailman järkyttävimmän juurikasvun. Auttakaa!
  3. Selvän teki. Pää tulikin aivan täyteen raitaa, juuria ja latvoja myöten.
  4. Sama vertailun vuoksi linnunpesäolotilassaan. Paljon harmonisempi kuin ykkönen!
  5. Mutta kuinkas sitten kävikään: hamppua ja taas sitä perhanan juurikasvua.
  6. No jospa leikkaisi vähän latvoja pois …ja kihartaisi patukoilla …ja värjäisi tukan ruskeaksi. Joo, tykkään! Tosin tässä kuvassa ruskea väri on jo liuennut ties minne, ja muistan, että se oli heti värjäyksen jälkeen aivan kauhean tumma.
  7. On siis aika ottaa avuksi järeät (koti)aseet ja kokeilla kaupan sävytettä. Mutta hetkinen… sehän olikin kestoväri! Ja nyt sitä on tullut käytettyä jo kolme kertaa kahden viikon välein!
  8. Punaruskea hohde lienee tullut jäädäkseen, vaikka värin nimi oli olevinaan tuhkanvaalea. En valehtele, tuhkanvaalea.
  9. No haihtuuhan se punaisuuskin sentään merivedessä, auringossa ja hiekassa peuhatessa. Kampaaja väittää, että sävy on epämiellyttävä epäväri, joka saa minut näyttämään väsyneeltä ja mielenkiinnottomalta. Minusta alkaa todellakin tuntua siltä, että blondina voisi olla mukavampaa.
  10. Vaaleita raitoja ja koko tukan vaalennus. Olo tuntuu kummalliselta ja kasvoni näyttävät hailakoilta. Kampaajat ovat tyytyväisiä, kollegat kehuvat uutta lookkia. Mies kylläkin kysyy, mitä ihmettä olen mennyt tekemään. Olo tuntuu kummalliselta, kasvoni näyttävät hailakoilta ja hiukset tuntuvat punaisilta. Älköömme edes mainitko juurikasvua: parin viikon päästä se on tumma ja räikeä.

Näen, mitä tästä voisi helposti kehkeytyä. Kympistä on yhden askeleen matka takaisin ykköseen. Mikä oikeastaan on se minun värini? En ollenkaan pidä hiusten kanssa pähkäilystä.

DIY-vyöideointia

Olen melko pitkään vatvonut mielessäni erästä DIY-projektia, johon kärsivällisyyteni mahdollisesti saattaisi riittää työstettävän pinta-alan vähyyden vuoksi. Kyseessä on The door in my wardrobesta bongaamani D&G-blingblingvyö, josta Kamicha itsekin inspiroitui – katso postaukset DIY reminder ja  Magpie does what the magpie does.

Omassa versiossani kuitenkaan ei ehkä olisi kovin paljon sitä varsinaista blingiä, eikä oikeastaan metallia muutenkaan. Mieli tekee nahkaa… jollain tavalla kolmiulotteisesti. Olen nyhertänyt nahkapaloja ruusukkeiksi (yäh), origami-inspiroiduiksi kulmioiksi (liian vaikeaa) ja vaikka miksi, kunnes ylläoleva vasemmanpuoleinen kuva tönäisi ajatuksiani oikeaan suuntaan. Lord of the rings -henkinen nahkalehtivyö on ekomerkkiä Thieves, jota myy Thieves Boutique. Olisihan se ollut hienoa keksiä tämä idea ihan itse, vaikkei tuo nyt kovin ihmeellisen uusi taida ollakaan.

Tuleekohan tästä liikaa mieleen Frendien holiday armadillo.

Jos

Osuva ilmentymä ajatukselle elämä ajaa ohitse voisi olla se, kun istuu lomaviikolla toimistossa kuunnellen tietokonekaapin huminaa ja katsellen hämärän toimistotilan ja ikkunasta sisään tunkevan kirkkaan auringonvalon kontrastia. Sitä voisi olla tekemässä niin montaa muuta asiaa, mutta kun ei ole.

Ei se mitään: haaveiden aika ei ole ohi! Jonain päivänä turvaan selustani mojovalla lottovoitolla, jonka ansiosta molemmille mummeille palkataan kodinhoitajat ja seuraneidit, ostamme penthousen Pariisin latinalaiskorttelista, kesähuvilan Antibesin liepeiltä ja minulle puolipäivätyön vapaana internetsurffaajana. Silloin meistä tulee kauniita ja menestyviä, ja pojastamme kasvaa kohtelias kosmopoliitti, joka kuitenkin on valmis perirehteihin perunamaatalkoisiin jos vain pyydetään.

Minä tietysti alan päätoimisesti käyttää rennon hienostuneita vaatteita, vaikka niitä Martin Lamothen mekkoja. Harrastuksenani on metsästää sunnuntaimarkkinoilta vanhoja muotipiirroslehtiä ja kristallilaseja, ja meillä syödään iltapäiväkahvien kanssa vaaleanpunaisia masariinileivoksia.

Mutta tarvitaanko tähän kaikkeen lottovoittoa.

Kiiltokuvat: Blumchen.com


Ota yhteyttä

reallyclean@live.com

Viime päivien eniten klikatut

Enter your email address to subscribe to this blog and receive notifications of new posts by email.

Join 2 other followers

Kalenteri

November 2017
M T W T F S S
« May    
 12345
6789101112
13141516171819
20212223242526
27282930  

Shop